Mainonta on syvältä II

Muropaketin salapoliisit

2009-04-07T04:50:00.000-07:00

Tämä on tavallaan käskynjako. Kohderyhmänä olette ensisijaisesti te muropaketti.BBS:n aktiiviset verkkosalapoliisit. Mutta myös jokainen, joka haluaa osoittaa blogiskenen voiman. Nyt teillä on ainutlaatuinen tilaisuus olevanne ihan oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävä tai aiankin kyvykäs ryhmä. Ottakaa asiaksenne selvittää elintarvikkeista löytyneet lasinsirut ovat peräisin. Kaivakaa ne yhdistävät tekijät.

Jos tuo tapahtuisi, moni asia muuttuisi.

Huttunen verkossa

2009-03-30T02:52:00.000-07:00

Hei kaikki rakkaat ja ennenkaikkea uskolliset lukijat, jota ette ole unohtaneet minua pitkänkään hiljaiselon jälkeen. Nyt sitä taas saa ja enemmän kuin aikoihin.

Inblognitossa on tarkoitus linkkailla vähän sinne sun tänne kaikkeen kiintoisaan ja inspiroivaan. Kokeilkaa, jos on tylsää tai ideat on hukassa.

Ja Mömmöilyhän on jo tuttu juttu. Jos ei ole niin lukekaa. Täältä ne mun parhaat ajatukset ehkä löytyy. Siis mitä jää yli niistä, jotka asiakkaat saavat. Ja muistakaa klikata, että Hyvä juttu!

Tännekin saattanen satunnaisesti jotain suoltaa. Jos luoja suo. Ainakin aktiivista kommenttia heitän jaksaessani. Oman konsernin blogikollektiivi.

Ja tännekin varmaan tulee vielä jossain vaiheessa elämää. Kuka ties MOS3. Voi pojat, se se ois kova juttu.

Parhainta keväänjatkoa maailman parhaille lukijoille!

MUUTTO & COMEBACK

2009-01-20T11:17:00.000-08:00

Osoite muuttuu, aihepiiri pysyy kutakuinkin sama, käsittelytapa ja näkökulmat laajenevat. MOS II tultanee museoimaan aikansa kuvana. Stay tuned. Levitä sanaa. Pian mainonta on entistäkin syvemmältä!

Hämmentävän hieno.

2008-11-18T22:17:00.000-08:00

JEE! PÄIVITYS! Kato tää. On magee. Törkeen.

New World Order

2008-07-21T04:38:00.000-07:00

En olisi lainkaan yllättynyt siitä, että 10 vuoden kuluessa Yhdysvallat hajoaa tavalla tai toisella. Texas lähtee kävelemään, kenties Kalifornia. Kuka ties keskilänteen saadaan fundamentalistiseen uskontoon nojaavia valtioita, jotka rinnastuvat kiihkomielisyydellään pahimpiin arabivaltioihin. Toisesta päästä vuotavat luonnonvaroiltaan rikkaat alueet.

Freddie Mac ja Fanni Mae kaatuvat joko valtion syliin tai menevät konkurssiin. Jälkimmäinen olisi toivottavaa. Markkinoilta katoaisi hillitön määrä olematonta rahaa. Valtio tosin lupasi jo taata niiden velat. Mikä surkeus. Pahimmillaan se on helvetillinen määrä uutta lainaa. Valtiohan tosin voisi näiden pankkien sijaan ohjata lainaavan kätensä sinänsä syyttömien kuluttajien suuntaan ja taata heidän lainansa. No joo, mutta siis varmasti hillitön velkataakka tulossa.

Samaan aikaan maassa on kohtuullisen runsaasti keskiluokan alapuolella olevaa väestöä. Latinoita ja mustia, sekä tietysti kuuluisa white trash. Eivät he voi tyytyväisinä tätä räpiköintiä katsoa.

Lisätään soppaan vielä pari sotilasoperaatiota lähi-idässä ja inflaatio. Lihava kansa tarvitsee rahaa kulutukseen ja terveyteen. Jos ei ole, niin lainataan. Sillä ontuvan talousteorian mukaanhan hyvinvointivaltio tarvitsee lainaa. Liittovaltion velkaantuu jatkuvasti Kiinalle. Ja samalla mietitään Kiinan vaurautta. Tai Opec-maiden tuloja. Hmm. Taitavat ostaa omistukseensa Yhdysvalloista yhtä jos toista. Ja ainoa, mikä pitää taalan pystyssä on Kiinan keskuspankki, joka ostaa niitä lappuja aika tiuhaan tahtiin.

Okei. Vallat on pian poissa pelistä. Mutta varmaan näemme vielä yhden pidemmän taloudellisen kasvun jakson nykyisillä säännöillä. Se on Afrikan teollistuminen ja vaurastuminen Aasialaisilla rahoilla. Varmaan moni yllättyy, että siinä sivussa maanosan ongelmat alkavat ratkeamaan. Kun länsimaat arastelevat rahan viemistä levottomille seuduille, joissa ihmisoikeuksista ei välitetä, hääräävät Kiina ja Intia siellä jo kiivaasti. Venäjä menee perässä.

Entä Eurooppa? Afrikkahan on tuossa sopivasti vieressä. Ja raaka-aineiltaan vauras Venäjä. Euro on arvossaan ja edustaa vakautta. Se on kovaa valuuttaa. Miettikää nyt, jos vertaa vaikka Zimbabwen paikalliseen valuuttaan. Euroopalle taitaa osua finanssikeskuksen rooli, jos se aktiivisesti osataan ottaa.

Siinä sivussa voi pohtia, miten valtion kannattais oikeesti tehdä interventionsa. Kannattaako taata pankkien lainat ja raha katoaa jonnekin ja kansalainen menettää kämppänsä kuitenkin ja jää velkaiseksi? Vai kannattaisko se tuki kohdistaa kuitenkin vastikkeellisena, siis niille kansalaisille, joilla on ongelmia ton holtittoman luototuksen takia?

Pankkejahan ei pitäisi pelastaa. jos menee konkkaan niin menee. oppiipahan muut olemaan tiukempia luototuksensa kanssa. Tekisi hyvää taloudelle, kun olematon raha katoaisi sotkemasta. Valtion ei tulisi antaa missään olosuhteissa yrityksille rahaa ilman vastiketta.

Nykyjamassa on se ongelma, että yritykset arvotetaan ihmisten yläpuolelle. Siis todellinen, ihmisten yksityisomistus ei ole niin suojattua. Yrityksillä on siihen instrumentit, kuluttajilla ei.

Design is everywhere

2008-06-04T05:46:00.000-07:00

En ole koskaan pitänyt lasilinnuista. Rehellisyyden nimissä - en ole koskaan edes ymmärtänyt lasilintuja. Mutta on niissäkin jotain hyvää. Ne antavat osviittaa siitä esineellisen maailman kapeasta osa-alueesta, jonka design ensimmäisen kotimaisen kielemme assosiaatioissa kattaa.

Lasilintu on hyvä symboli valtavirtaiselle design-käsitykselle, mutta samalla vähän kapea-alainen näkökulma aiheeseen. Jo viestien muotoilu on designia palvelumuotoilusta puhumattakaan. Pelkällä fyysisellä muodolla on luonnollisesti osansa siinä, mutta asian ydin löytyy vasta, kun tarkastelee aihetta kohtaamisiin tietoisesti upotettujen elämysten kautta.

Tästä päästään perimmäisten merkitysten ohella siihen klassiseen helikopterinäkymään; Designin maailma kun on liki ääretön. Kaikki näkyvät merkit ja kohtaamiset, kaikki jonka ihminen on luonut on oikeastaan designia. Mitä harkitumpia elementit ovat, sitä enemmän. Jokainen kohtaaminen on designia.

Hallitusta ja harkitusta kokonaisuudesta syntyy melkoinen määrä mielikuvallista lisäarvoa, josta on tunnetusti helppo puhua, mutta jonka luominen on sitäkin haastavampaa. Jopa monelle ns. ammattilaiselle. Sinänsä tämä ei ole ihme, jos markkinointi ja tuotekehitys nähdään yrityksissä erillisinä funktioina ja pahimmillaan molemmat vielä kuluna. Ja asiakaslähtöisyyskin on sitä, että asiakas on välttämätön paha.

Tässä yhtälössä jää määritelty kohtaaminen määritellyillä ja hallituilla elementeillä tapahtumatta. Elämyksen syntyminen on siten sattuman kauppaa. Samoin odotusten lunastaminen saati niiden ylittyminen.

Ota ajatusleikki. Tehtävänäsi on sopia erittäin tärkeä tapaaminen määrätyssä paikassa määrättyyn aikaan ja määrätyn henkilön kanssa. Ja tämän pitäisi johtaa haluamaasi lopputulokseen. Millä kaikella voit vaikuttaa? Niinpä.

Teksti on tiivistelmä kuluvan kesäkuun AGI-lehdessä julkaistavasta allekirjoittaneen kolumnista.

Läsnäolo ja brändi

2008-04-25T05:19:00.001-07:00

M&M.fi-saitilla allekirjoittanut pohdiskeli pintaraapaisun verran läsnäolon voimasta. Ostakaa rakkaillenne ruusuja.

Viime viikolla sorvissa oli brändin vahvistuva merkitys maailmassa, jossa mediat ja kohderyhmät pirstoutuvat pirstoutumistaan. Lisäksi todettiin, että me markkinointiviestinnän suunnittelijat ja kaikki vastaavat ollaan ihan taviksia. Hihihii.

M&M-linkkei

2008-04-13T23:15:00.000-07:00

Tässä pohdiskeltiin verkon käyttöä. Ja tässä ynnättiin Iken ja Danske Bankin viestinnällisten ratkaisujen lopputulos.

Personointia

2008-03-31T01:05:00.000-07:00

Klikkaa tästä, kirjoita ekaan boksiin oma nimi ja toiseen toinen nimi. Tai jotn.

Ja kotimaasta samaa sarjaa. Anssi Umpikela höpöttelee.

Ilmasta Dr. Pepperii

2008-03-28T02:41:00.000-07:00

Kuulkaapas, nyt kandee äkkiä hommata lennot jenkkilään, jos sattuu kuulumaan varmoja huhuja siitä, että Gunnarit paukauttaa uuden levynsä viimein pihalle. Jos näin nimittäin tapahtuu, niin luvassa on ilmainen Dr. Pepper. Juoman saavat everyone in America, paitsi Slash ja Buckethead, jotka potkittiin bändistä pihalle. Awwww, nerokasta.

Jos leffat on lähellä sydäntä, niin vilkaiskaas vapaaehtoisvoimin ja talkootyöllä pyörivä leffatykki.com. Palvelu on saanut osakseen uudistuksia.

Nyt voi kuunnella laulua 150 vuoden takaa. Lienee vanhin tunnistettava tallenne ihmisäänestä. Ämpäriksi käännettynä löytyypi täältä. Aika hurjaa.

Mömmöissä taas

2008-03-28T02:29:00.000-07:00

Luovaa parkkeerausta ja huomioarvoa.

Palvelutiskillä

2008-03-25T13:04:00.000-07:00

Enska on taas kerran liikenneturvallisuutta edistämässä. Herra kohotettiin kampanjan keulakuvaksi. Tuli mieleen episodi vuosien takaa Itiksen CM:n palvelutiskiltä. Se oli muuten paras markkinointiviestinnän koulu, mitä voi olla. Ne, joilla ei ole multaa kynsien alla ei sitä vältsiin kyl hiffaa...

Anyways, yhdellä kesätyöntekijällä taisi olla ensimmäisiä työpäiviä. Kalatiskille marssii Enska, joka on hyvin tarkka mies. Tilaus tais olla 200 grammaa graavilohta. Tapana oli lätkäistä pihdeillä paperille ja paperilla vaa'alle silmämääräisesti sopiva määrä ja sanoa paino ääneen. Siitä lähdettiin sitten lisäämään tai poistamaan.

Enskan ensimmäinen kasa oli 160 grammaa tai siinä main. Ja kesäduunari tietysti sanomaan tämän. "Mitä? Näytänks mä jotenkin persaukiselta!", tuumasi Enska varsin lujalla volalla. Värväys tietysti säikähti. Jälkikäteen tuli mieleen, että ois kai häntä voinut varoittaa, että toiset asiakkaat, jotka tiesi etukäteen, vaativat tietynlaisen lähestymisen.

Paras oli se mummo, jolle myin kokonaisen villin merilohen. 12 kiloo ja 15 egee kilo. Se oli kallis kala. Ja se spiikki. Mummo käveli rollaattorin kanssa tiskin päähän ja tuijotti ensin tarjouskirrefileet ja Norjan merilohifileet. Kunnes jäi hetkeksi tuijottamaan sitä valtavaa lohta. "Pistetäänkö pakettiiin?". Mummo katsoi hetken silmät suurina, kohotti hieman niskaansa ja sanoi ylpeänä: "Pistetään."

Nyt sitä saa

2008-03-20T05:43:00.000-07:00

M&M featuring Antti Huttunen.

Huomioarvoa

2008-03-17T12:43:00.001-07:00

vähän enemmän ja lisäks pistää ajattelemaan. Siistii. Word up! Tehääks sama perässä Stadissa?

Ai niin, se biisi

2008-03-13T01:50:00.000-07:00

No niin veitikat! Nyt on jo kevät, eikä kesään oo kuin hetki vain. Simmut kiinni, mutru pois huulilta ja hiivattiin kaikki muukin nyrpistely. Sopivasti volaa sit, niin kertsi kulkee sun selkärankaa pitkin ja pistää ihon kananlihalle. Fiilistelyn voi aloittaa tällä laulelmalla.

Virallinen viraali

2008-03-12T12:45:00.000-07:00

Jep jep. Se on ajankohtainen, oivaltava, saa palaamaan, helvetin yksinkertainen ja käytännössä ilmainen. Ja koska se on kaikkea tätä, se leviää ilman, että ihmisiä tarvitsee agitoida lahjonnalla, palkinnoilla tms. Ihan oikea viraali siis. Näin se pitäis tehdä. Ja kuitenkin varmaan onnekas sattuma. Hyvin todennäköisesti. Jos näin ei ole, on sen taustalla eittämättä nero. Pakko sen on olla sattumaa, mut siellä se vaan keikkuu mukana, Trainers' House Sataman banneri. Ei tosin klikattava silleen, et siitä mitään tapahtuis.

Kysymys on siis tästä. Hihihihii. Ja tää on samaa sarjaa, mut ei pääse ihan yhtä korkeelle levelille. Mulla kun on vähän ankee huumorintaju. Mut ainahan joku voi kysyä, että mitä hauskaa tässä nyt oli ja pelastaa mun päivän.

Agitoinnista kun mainitsin, niin tuoreessa Agissa ois taas kolumnia. Ja ihmeellinen julkaisukala, joka ilman liimaa pysyy kiinni vaikka paidan selässä tai tiiliseinässä tai missä vaan. Ihmeellinen on tämä nykymaailma.

Kuulumisia

2008-02-26T11:28:00.000-08:00

Menköön kerrankin puhtaasti enempi henkilökohtaisilla asioilla tämä postaus. Koska on ollut kepeän huono omatunto tämän blogin laiminlyönnistä. Täällä on ollut hivenen hiljaista. Ihmekös tuo, kun aika on mennyt tärkeämpään ja tositärkeään.

Mutta ei hätää, maaliskuusta alkaen ajatuksiani saa nauttia, vihata tai rakastaa entistäkin säännöllisemmin. Joskin lokaatio tulee olemaan toisaalla kuin tässä osoitteessa, huomattavasti laajemman kohderyhmän tavoittavassa mediaympäristössä. Mutta lupaan linkata täältä joka kerta, jos suinkin muistan. Ja eiköhän tännekin riitä sanottavaa.

Tänään pöydälle ilmestyivät uudet käyntikortit. Jotta senior copy from now on. Novellikokoelman saanen ihmisten ihmeteltäväksi huhtikuussa. Hurjaa. Laittakaa meiliä, jos haluatte varata jo oman kopionne tuosta Espoo ug-kirjallisuuden varjoissa väijyvästä teoksesta.

Kai pitää se runokokoelma paukauttaa sitten perään ja fiksata romaanikässäri sellaiseen kuntoon, että kehtaa esitellä. Sana- ja kuvataiteen lisäksi pieteetillä väsäämämme biisi on viimein siinä kuosissa, että voi paukauttaa julki. Linkkaan sit. Ei mee pitkästi.

Hymyä helmikuun viimeisiin!

Tarra sun ovees

2008-02-18T11:50:00.000-08:00

Meille rantautui korkealla huomioarvolla itseään kauppaava mainosmedia. Ideana on lätkiä ihmisten asuntojen oveen post-it-lappuja muistuttavia tarralappuja, joissa on kaupallinen viesti. Alkuun idea tuntui mielenkiintoiselta, mutta pidemmän pohdiskelun jälkeen en ole niin hirvittävän vakuuttunut sen käyttökelpoisuudesta.

Miksikö? Ensimmäinen omakohtainen kokemus oli kahden kerroksen nousu kotitalon portaissa, jossa lattialla oli ovista joko pudonneita tai maahan viskattuja lappuja. Omassa ovessa moinen oli kiinni. Se tuntui suorakirjeitä tungettelevammalta ja röyhkeältä. Pienen pohdiskelun jälkeen ajatus ajautui siihen, että moinen ratkaisuhan kertoo pahimmillaan, missä asunnossa ei olla kotona. Ja sekös ryöväreitä kiinnostaa.

Tietystihän protokollaan kuuluu sanoa, että laput kerätään pois. Mutta rohkenen vahvasti epäillä, että näinköhän tuo toteutuu ihan oikeasti elämässä. Onhan keruukierros jakelukustannukset tuplaava erä, ainakin nykyisellä kampanjointitiheydellä.

Laajemmassa kontekstissa pohdinta johdatti puolestaan siihen, että jos tämä tapa toimia on ok, niin ilmeisesti ihmisten sopii lätkiä tarroja ihan mihin huvittaa. Jostain syystä epäkaupallinen tarrataide on toistuvasti todettu likimain rikolliseksi puuhaksi. Ja hei, lähteehän se tussikin spriillä metalli- ja lasipinnasta, joten sekin toiminta lienee syytä oikeuttaa. Me kato siivotaan vanhat seuraavan kerran ku bommataan...

Niin tai näin, luova ratkaisu oli hieman ontuva. Tai olisi kauppalistan ja mainostettavana tuotteena olleen viinin voinut paremmin tuoda esille. Joten taidan kuitenkin seuraavan kerran ostaa Nederburgin Cabernet Sauvignonia minulle tyrkytetyn Trapiche Tempranillon sijaan.

Homma voi toimiakin tosi tarkan kohdentamisen välineenä, mutta tämä meno syö pohjaa pois siltäkin. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Internetin ihmeitä

2008-02-02T09:12:00.000-08:00

Hei kaikki suunnittelijat! Löytyi kivaa aivojumppaa. Eikä siihen tartte edes keppiä! Kymysyksessä on vahvasti mindmap-henkistä assosiaatiolentoa. Kokeilkaa. Tai ennen kuin ryhdytte, niin varoitettakoon, että voi olla vahvasti addiktoivaa. Hyvä! Tästä tuohon yksinkertaiseen ihmeellisyyteen, Funny Farmiin.

Aamupäivästä aivotoiminta käsitteli jokusen tovin Facebookia. Jännittävää, miten tietyt tahot suhtautuvat siihen korostuneen kriittisesti, jopa skeptisesti. Erityisesti, jos sitä peilaa siihen, minkä verran kyseisellä härpättimellä on käyttäjiä täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitsevalla läntillä, jota Suomeksi kutsutaan.

FB:N Finland networkin jäsenmäärä kirjoittaessa on 357.116. Muuttaessani edellisen lauseen muotoilua ja painaessani refressiä oli määrä pompannut viidellä ylöspäin. Jos raffisti vielä arvioi tuttavapiirin pikagallupin perusteella, niin noin 10-20 % suomalaisista käyttäjistä ei kuulu Finland networkiin. Puhutaan siis todennäköisesti yli 400.000 käyttäjästä. Tämä on suurinpiirtein 10 % maamme äänioikeutettujen määrästä.

Jos vertailua vie pidemmälle, niin 60 % äänestysprosentilla suurten puolueiden äänipotit liikkuvat suunnilleen samoissa luvuissa. Tätä tuskin voidaan pitää merkityksettömänä. Varsinkin kun yhteisöllisyys lähtee yleisen sijaan henkilökohtaiselta tasolta. Vastaavasti määrää voi peilata tv-kanaviemme katsojalukuihin. Tilastoa niistä löytyy täältä. TV-kanavana FB olisi ihan varteenotettava tekijä.

Eikä se kovin kauas putoa. Superwall ja Funwall-aplikaatiothan kierrättävät armottomasti mutta tehokkaasti videopätkiä, pääosin youtubesta linkattuina. Joukossa myös mainoksia. Esimerkiksi Ketonen & Myllyrinteen toisen tuotantokauden puffisketsit. Tai tämä mainio tapaus.

Viitattu ulottuvuus vaan jää valitettavan usein paitsioon FB:n markkinointikäyttöä arvioitaessa. Näkökulma rajautuu bannereihin ja eri aplikaatioihin upotettuihin sisällön mukaan kohdistuviin mainoksiin. Tämä rajattu ajattelu on toki toimivaa sinänsä. Mutta siinä missataan samalla tosiasia, että verkossa läsnäolo on melkoisesti moniulotteisempi käsite.

SEO-tyyppinen lähestyminen on lopulta kohtuullisen rationaalista ja yksinkertaista hommaa. Mutta ei nykyisellään ja tuskin ihan vastakaan mitään suurellisia elämyksiä tarjoavaa hommaa. Ehkä sitten, kun semanttinen web on toimivaa todellisuutta laajassa mittakaavassa. Tuskin hetkeen sittenkään. Niin tai näin, puhdas rationaalisuus on elämän kannalta äärimmäisen typerää. Mutta virheiden pelko ja turvallisuushakuisuus ajavat siihen. Se on inhimillistä. Tosta voi muuten vilkaista vähän osviittaa omien aivojen toimintaan.

Haaste on luoda sisältöä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Jota levitetään, linkitetään ja josta keskustellaan. Tietysti voidaan keskustella siitä, mitä suoraa kaupallista hyötyä tunnettuudesta on... Varsinkin jos muistellaan keskustelua DNA:n ilmeisen menestyksekkäästi toimineesta Mokkula-spotista. Filkan pyöriessä töllössä tähänkin blogiin tullaan Mokkula-googlauksilla. Taitaa olla yksi suosituimmista, ellei suosituin haku tänne saapuvilla. Strategisesti tarkastellen Mokkulan markkinointi on nerokasta ja onnistunutta. Onnea tekijöille.

Ihmeellinen on tämä internet. Nillitys ja nihkeily aiheesta varmaan jatkuu niin kauan, kuin meillä on ihmisiä, jota ajattelevat verkkoa mediana tai kanavana digitaalisen elämän ja maailman sijaan. Se on kaikkialla, sinne pääsevät kaikki. Se on tilaa. Virtuaalista ja sosiaalista. Ja se toimii koska jokainen ihminen on itsessään verkosto.

Näkökulmia

2008-01-31T10:19:00.000-08:00

Huuh. Voiskai sitä välillä jotn blogata, kun aihettakin tuntuu olevan. Suurimpana affordanssina tähän tänään vastaan tullut uutinen siitä, kuinka Jere Karalahdella on vaatesponssi oikeuteen. Oletettavasti huomattava näkyvyys kohtuullisen pienillä kustannuksilla.

Jos huomioi Zoo York -brandin, niin ihan relevantti lähestyminen aiheeseen. Ja äärimmäisen ennakkoluuloton. Todellista guerillaa. Tietty hommasta ja sen etiikasta voi urputtaa, mutta samalla kannattaa muistaa, ettei Karalahti ole syylinen tai syylistynyt mihinkään, ennen kuin oikeus sen toteaa.

Lehtipuolella kuplii. Pingstatessa parjatun M&M:n brändinumeron aiheuttama kutina osoittautui jonkinlaiseksi ensioireeksi siitä, mitä tuleman pitää. Mömmö muuttuu leikatuksi tabloidiksi. Samaan syssyyn verkkosivut paukautetaan uusiksi. Toivottavasti myös sisältö skarppautuu pari astetta.

Kauppalehtikin pisti verkkosivunsa uusiksi. Tältä se näyttää. Nyt sitä viitsii lukea. Ennen oli vähän niin ja näin. Toteutus oli ankea. Onhan toi aika Taloussanomat.fi, mutta ei liikaa. Noi talsan etusivun mainokset on välillä snadisti ärsyttäviä. Ehkä niihin tottuu. Vituttaa vaan, kun vasemman yläkulman logosta yrittää palaa yleisnäkymään, niin aina iskee mainosta silmille. Mähän oon nähny sen jo. Toistossa lienee tehoa, rupee kyrsimään enemmän. Hihihii. Ja silleen.

Joo niin. Nyt niin kovasti puhututtava, hiilidioksikohkaamiseen mennyt ympäristönäkökulma mainonnassa on otettu tarkasteluun.

Mitäs muuta. Käsissä on viipynyt parikin kirjaa, joita voi suositella kaikille alalla työskenteleville. Tosin epäilen, että niistä oikeita oivalluksia saavia ei niin hirvittävän paljoa ole. Toinen on Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Ja sille vastavoimaksi Sata tapaa tappaa sielu. Ensinnäkin niiden kautta oppii uutta ihmismielestä, löytää erilaisia näkökulmia siihen. Ja toisekseen molemmissa erittäin paljon merkityksellistä asiaa ihmisen suhteesta toiseen objektiin ja näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Hämmentävää on, että narsististesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käyttäytymisessä on huomattavia analogioita monen yrityksen toimintaa.

Vastaavia ajatuksia herätti taannoin vastaan tullut teksti. Siinä käsiteltiin erästä suurta uskontoa (googlaa timebomb suomeksi +wordpress. Sen lukeminen herätti koko joukon ajatuksia. Ohessa muutama pointti pitkästä tekstistä

"Eräs kunniakoston kulttuureihin liittyvä piirre on yhteisöllisyys. Näissä kulttuureissa ihmisiä kannustetaan näkemään itsensä pikemminkin ryhmän jäseninä kuin yksilöinä, ja heidät pyritään saamaan luopumaan aikeista käyttäytyä tavalla, joka voisi uhata kunnian perustana toimivia yhteisön perinteitä, kuten esimerkiksi näkemyksiä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei ole soveliasta omalle sukupuolelle tai perheelle: yhteisön kunnian säilyttämistä pidetään tärkeämpänä kuin yksilönvapautta ja henkilökohtaisia oikeuksia."

"Vainoharhaisesti syyllisiksi omiin ongelmiin nähdään sellaiset yksilöt ja yhteisöt, jotka edustavat toista arvomaailmaa ja jotka siksi koetaan muutenkin potentiaalisiksi uhkatekijöiksi omalle yhteisölle ja sen kunnia- ja valtarakennelmille. Kanssakäymistä toisenlaisten arvojen edustajien kanssa pyritään karttamaan, eikä toisia kulttuureja ei suvaita, vaan niitä halveksitaan."

"Valehtelu yhteisön sisällä ja valheellisen tai harhaanjohtavan kuvan antaminen yhteisöstä ulkopuolisille ovat itsestään selviä ja hyväksyttyjä piilonormeja kunniakoston kulttuureissa."

"Luonnollisesti he eivät hevin puhu julkisuudessa tavoitteistaan ja strategioistaan niin kauan kuin he tuntevat itsensä uhatuiksi, ja se mitä he puhuvat omissa oloissaan keskenään on jotain aivan erilaista kuin mitä he esittävät ollessaan uskottomien seurassa."

Ehkä mä olen naivi, mutta en suostu uskomaan, että jokainen kyseisen uskontokunnan edustaja tai edes enemmistö heistä olisi pahoja sikäli kuin tarkastelun suorittaa länsimaiselta arvopohjalta ja tarkasteltavana objektina on koko uskontokunta. Yleistykset on vaan vähän arveluttavia, etenkin kun arvostelun pohjana ei ole esittää tilastoa.

Jos poikkeaa vielä Sata tapaa tappaa sieluun, niin mielenkiintoinen ja käytännössäkin omakohtaisesti nähty ilmiö on se, kuinka yksi narsisti voi myrkyttää suurenkin yhteisön. Kenties riittävän korkealla pallilla istuessaan tällainen ihminen vaikuttaa hyvin suoraan siihen, kuinka kyseinen lafka kohtaa omat asiakkaansa. Ehkä. Ois jännä nähdä tutkimustietoa. On sitä turhemmastakin graduja väännetty. Mut lukekaa noi. Se on kivaa.

Niin ja loppuun suomiräbää. Sekä Asa että Pyhi pistää tulemaan alkukeväästä uutta plattaa. Täältä pääsette maistelemaan Pyhin hienoa sanataiteilua. Biittikin on raikas. Tuo mieleen limen. Sen hedelmän. En tiiä miks. Nää hersyvät assosiaatiot. Ja onhan sitä itsekin tullut pitkästä aikaa säädettyä jotain musan parissa. Siitä tuli aika kaunis. Kuulette sit, kunhan saan masterin issellein. Meikkis oottelee sillä välillä uusii käyntsäreitä. Woohoo.

Hukkakontakteja

2008-01-24T12:40:00.000-08:00

Talouuussanomaaat kirjootti tännään jotta markkinointiväki ei usko oman työnsä tehoon. Brittilafka oli kysellyt 3000 markkinointiammattilaiselta ympäri maailmaa, mitä he ajattelevat erilaisten markkinointikeinojen ja -kanavien tehokkuudesta.

Vastaajat arvioivat, että 65 % markkinointikuluista valui niin sanotusti kankkulan kaivoon. Se on melkoinen toivomuslähde se, nielee rajattomasti kolikoita. Mutta tässähän ei ole mitään uutta. Paremmasta kohdistamisesta ja mitattavuudesta on jauhettu ja tullaan jauhamaan edelleen. Varmaan maailman tappiin asti. Se on ihan oikein se.

Vois aloittaa tilastojen murskaamisella, segmentit relevanteiksi ja niin kapeiksi että hirvittää ja sitten strategiat kuntoon, niin voi napsahtaa vähän paremmin kohdalle. Olikse nyt David Ogilvy, joka tuumasi joskus tietävänsä, että puolet mainonnasta on turhaa, mutta ei sitä, kumpi puoli. Sääli. Instrumentteja kuitenkin löytyy. Mistä tuli mieleen tämä kiintoisa juttu. Ihmeellinen ja hieno tuo matematiikka.

Jännittävää, että b2b-puolella hukkaprosentiksi arvioitiin 45 %. Samalla jos miettii konventioita, niin onhan b2b mielikuvien tasolla tylsää ja insinöörimäistä. Onneksi se on vain mielikuva, ei totuus. Mutta luulisin eron selittyvän paremmalla kohdentamisella. Täytyy pureskella tarkemmin vähän virkeämpänä. Talsan artikkeli löytyy tästä.

Samaan aikaan kotimaasta tipahti tieto, jotta markkinointi on yhä leväperäisempää. Jännittävää.

Yleiskatsaus

2008-01-19T01:02:00.000-08:00

Näin vuoden alussa on jotenkin luonnollista pysähtyä vähän pidemmäksi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Valitettavasti ajatuksia on niin paljon ja ne ovat niin abstrakteja, että joudun referoimaan kokonaiskäsityksen ihmiskunnasta melko oiottuun muotoon.

Vähän joka puolelta tulee uutisia talouden yskimisestä, kiitos vaan jenkkien sub-prime-säätämisen, mutta toisaalta, eihän nousu voi ikuisesti jatkua. Samaan aikaan öljyn hinta kekkuloi etenkin taaloissa mitattuna ennätystasolla. Rapakon takana on myös se valkoinen tönö, johon pitäisi jossain vaiheessa saada uusi isäntä.

Vastalääkkeenä tähän keskuspankit ovat kääntäneet korkotrendin hiljalleen laskevaksi. Samalla rahan hinta repeää, kun suurempia riskejä ottaneilta toimijoilta otetaan muita suurempi marginaali. Toinen rohto ovat sitten alennukset verotuksessa. Jokunen päivä sitten Jyrki Katainen väläytti mahdollisuutta luvattua suurempiin kevennyksiin. Ja mitä Jyrki edellä, sitä Yrjö W. nuorempi perässä.

Taloussanomat.fi kirjoitti eilen, että suhdanne taitteessa yritykset muuttuvat tylymmiksi. Esimerkkeinä mainittiin mm. Nokian päätös siirtää kännykkätuotanto Saksasta Romaniaan. Ja onhan kotimaassakin tipahdellut uutisia siitä, että tuotannollinen työ siirretään halvemman kustannustason maihin.

Tietysti se itkettää, mutta samalla sopii pohtia, millainen osuus nykynuorista korkeakoulutetaan. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että tulevaisuudessa suomalainen osaaminen on, tai sen ainakin pitäisi olla ennen kaikkea vahvaa asiantuntemusta, tuotekehitystä ja johtamista. Kaikki niin korkeatasoista, että sillä elätetään nämä meidän 5,28 miljoonaa kansalaistamme, joista yhä suurempi joukko on eläkkeellä ja vastaavasti työttömien määrä alkaa hiljalleen lähentymään tasoa, joka on puhtaasti rakenteellinen ja siten erittäin haastavasti työllistettävissä.

Samaan aikaan maailman yli on pyyhkäissyt aalto, jossa kasvihuoneilmiö on muuttanut muotoaan luonnontieteellisesta teoriasta poliittiseksi hysteriaksi. Valitettavasti samalla tieteellisten argumenttien painoarvo on vähentynyt huomattavasti, koska politiikkaan tuntuu sopivan paremmin mustavalkoiseksi yksinkertaistettu ajatusmalli.

Globaalisti katsottuna ympäristöongelmat ovat pahemmat kuin koskaan aikaisemmin, mutta kaikki huomio tuntuu ohjautuvan hiilidioksidipäästöihin ja sen vaikutusta käsittelevien teorioiden pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin. Sorry vaan, mutta hysteria laittaa ihmiset hölmöilemään.

Yritystasolla on aiemmin mainitun tylyyden lisäksi leimaavaa ympäristö- ja vastuullisuuskysymysten korostuminen. Siinä on hienoinen ristiriita. Suureellisten julistusten varjoon jäävät ne pienet konkreettiset asiat, jotka koskevat yrityksen koko henkilöstöä. Pienet asiat, joita mahtuu päivään paljon ja jotka voi tehdä paremmin. Vaikkapa materiaali- ja energiatehokkuus, jotka uskoakseni monessa tapauksessa edistävät myös taloudellista tehokkuutta. Ja mitä vastuullisuuteen tulee, niin ihmisten käsitteleminen vain kulueränä on jatkuvasti vaarallisempaa. Lopulta se tulee olemaan mahdotonta.

Sieltä, täältä ja vähän tuoltakin tippuu tasaiseen tahtiin uutisia, kuinka internet jyrää tasaisen varmasti muiden medioiden yli sekä mediakulutuksellisesti että markkinointi-investointien. Ja parin vuoden päästä taitaa käyttäjämäärä huitaista yli 2 miljardin. Ehkä kasvu on jopa nopeampaa, kun kehittyvien maiden käyttäjät pääsevät oikaisemaan ohi tietokoneiden ja siirtymään suoraan mobiilikäyttäjiksi päätelaitteellaan, joka on ennennäkemättömän suurella todennäköisyydellä Nokia. Summa summarum, mikä tahansa uutinen pyyhkäisee yli maailman koko ajan suuremmalla ja suuremmalla nopeudella.

Ihmiskunta on valtava neuroverkko. Jokainen meistä on yksi neuroni. Jokaisella meistä on kolme tärkeää taitoa. Me toimimme, ajattelemme ja kommunikoimme. Kokonaisuutta tarkastellen kaikki muu on näiden kahden mahdollistamista. Tilan kannalta se tarkoittaa jakoa fyysiseen, virtuaaliseen ja sosiaaliseen tilaan.

Valitettavasti mahdollistamisen mahdollistaminen, puhtaasti välineiden luominen nähdään itsetarkoituksellisena. Se tarkoittaa toiminnan tiettyjen osa-alueiden ylikorostumista, niiden, joita mitataan rahalla. Vaikka on taivahan tosi, että jokaisen ihmisen suurin arvo on ensisijaisesti ajatteleminen ja ajatuksien kommunikoiminen, informaation luominen, jalostaminen ja siihen pohjaava interaktio ympäröivien neuronien kanssa, siis sosiaalinen vuorovaikutus. Jos sitä ei painoteta, alkaa ihminen voimaan pahoin.

Käytännössä yksilöt ajetaan kilpailemaan toistensa kanssa sen sijaan, että korostettaisiin yhteistyötä. Ja sitten vielä ihmetellään, kuinka Jokela School Massacre oli mahdollinen... Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, jos maassamme terveysmenoista peräti 40 % menee mielenterveyden ja aivosairauksien hoitamiseen. Ja samoilla linjoilla huidellaan muissakin länsimaissa.

Voittava joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa. On hassua, että tämä unohdetaan, vaikka on olemassa viljalti esimerkkejä siitä, että mitatessa yksilöiden sijaan ensisijaisesti ryhmänä onnistumista, saavutetaan huomattavasti parempia tuloksia olosuhteissa, joissa yleisesti mennään takapakkia tai ainakin hitaampaa vauhtia.

Kaikki ne, jotka elävät sisällä sosiaalisessa webissä, blogiskenessä, facebookissa, myspacessa, lähiökapakoissa, marttakerhoissa ja eläkeläisseuroissa ymmärtävät, vaikkeivät välttämättä tiedosta, että ihminen on verkosto. Ihminen on rajapinta, joka yhdistää ajatuksensa muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa. Näiltä osin Leijonan kidassa esiintynyt Aivoima-hahmotelma oli ihan oikeilla linjoilla, vaikkei herra valitettavasti oikein onnistunut ajattelunsa esittämisessä saati konseptoinnissa kaupallisesti potentiaaliseen muotoon.

Elämässä tärkeää on puutarha. Kyllä. Siinä kitetyy kaikkein tärkein. Tärkeintä on läsnäolo. Läsnäolo ihmisten kanssa, läsnäolo hetkessä. Moniko meistä elää menneessä tai tulevassa? Moniko meistä on fyysisesti jossain tilassa, mutta henkisesti toisaalla, vaikkapa pahassa olossa? Tai missä tahansa muualla. Se tapahtuu, jos kokee olevansa ympäristössä johon ei kuulu, josta saa vähemmän kuin sille antaa.

Tärkeimpiä asioita ei vaan saa rahalla. Se, joka ymmärtää tämän, elää onnellisen ja arvostetun elämän. Niinhän se kirjakin sanoo, tee lähimmäisellesi kuten haluat itsellesi tehtävän. Vaihdannan kannalta tarkastellen ihminen maksaa kaikesta hinnan, joka vastaa saamaansa arvoa. Ja hei, pää pystyyn, jos sydän on mukana, raha kyllä seuraa perässä, ei sitä persaukisena tartte taistella. Mutta massiin ei voi oikaista kestävästi.

Ja miten tämän kaiken sitten nitoo pakettiin? Älä katso liian kauas. Makro tuleva ovat vain seurausta, syy on siinä välissä, ihminen, tila, hetki, kaikki menneisyyden summana. Tärkeää ovat siis ainoastaan teot, sanat ja ajatukset tässä hetkessä ja tilassa, ihmiset ympärillä ja molemminpuolinen läsnäolo. Ja se on täysin vapaaehtoista, siihen ei voi pakottaa. Ne yksilöt, ryhmät ja yritykset, jotka hiffaa tämän pärjäävät. Menestys ei ole sattumaa.

Esineellistämisestä

2008-01-18T08:30:00.000-08:00

Ööh. M&M raportoi Mainonnan eettisen neuvoston antamista huomautuksista. Joukosta löytyi seuraava virke:

"Myös ravintolan tv-ruudulla pyörineessä alkoholimainoksessa naista käytettiin katseenvangitsijana ilman, että sillä oli mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä."

Onkohan jollain tekstin syntymiseen osallistuneella taholla riemastuttavan sarkastinen huumorintaju... Ööh.

Nyt tapahtuu

2008-01-09T10:53:00.000-08:00

Kylläpäs alalla kuohuu tällä hetkellä. Eilen rakkaassa työpaikassani saatiin vahvistavia uutisia sukupolvenvaihdoksen toteutumisesta omistuksessa. Samalla, kun järjestely mahdollistaa asiakkaitten paremman palvelun mahdollistamalla uusia yhteistyökuvioita Zeeland Societyn kattavan portfolion sisällä säilyy talossa vanhan kaartin kokemus.

Tänään tupsahti sähköpostiin tieto, että pohjoisempaa ponnistava Avalon ja eteläinen Locomotiv pistivät hynttyyt yhteen. Digiosaaminen meets sales promotions. En tiedä pitääkö huhu paikkaansa, mutta välipäivinä ilmeisesti Leo Burnett kasvatti merkittävästi omistustaan Skandaalissa. Ja Kingin osaltakin on jotain huhuttu jotain tapahtuneen.

Taloussanomat tietää kertoa, että Ale Lauraeus jättää Hasanin ja viritteillä lienee uusi toimisto. Melkein jänskättää, että millaisella osaamispaletilla uusi kilpailija ponnistaa liikkeelle. Talsa tietää liittää toimijan entisiin elämystaikureihin, nykyiseen louderiin. Sit sieltä lähti se toinen jantteri vissiin samaan kuvioon liittyen.

Samaan aikaan rekryt pyörivät hurjaa vauhtia. Pikaisella kotisivukierroksella selviää, että melkoisen suuri osa merkittävistä toimistoista kaipaa riveihinsä vahvistuksia. Jo pelkästään saapuneiden puheluiden perusteella tuntuu riittävän toimistoja, jotka jahtaavat monikanavaosaajia headhuntereiden voimin.

Saas nährä mihin pallo pysähtyy jahka ruletti lakkaa pyörimästä. Ainakin moinen mylläkkä tekee elämästä ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja ripauksen jännittävämpää. Ja kaljaa saa muovipulloissa! Sitä päivittelimme vuotta vaihtaessa kolmen sepän patsaalla makkaraa grillatessamme. Joskohan sitä tänä vuonna saisi novellikokoelman pihalle.

Ai niin. Lukekaas tästä mielenkiintoista läppää musiikista ja aivoista, tarkemmin ottaen niiden suhteesta. Tässä vielä extrana vanhempi artikkeli, ei ihan yhtä intresantti, mutta mainio kuitenkin.

Ja hei, hillittömän hienoa alkanutta vuotta teille kaikille! Tästä tulee hyvä vuosi. Todella hyvä.

Happy Holidays

2007-12-19T07:59:00.000-08:00

On aika toivottaa teille lämpimän rauhallista joulua ja mielenkiintoisia haasteita tulevaan vuoteen. Kiitos kuluneesta, pian päättyvästä vuodesta. Kiitos myös kaikille minua eilen muistaneille, en voi todeta kuin, että olen onnellinen siitä, miten uskomattoman hienoilla ystävillä minua on siunattu.

Sleep Together

2007-12-16T02:19:00.000-08:00

Elämässä on välillä hetkiä, joissa eri ajatuspoluista saa kiinni yhtäaikaa ja niistä kietoutuu köysi, jota kokonaiskäsitykseksikin voisi luonnehtia. Itselläni tällainen hetki osui eiliseen. Ja kiittäminen on Porcupine Treetä, jonka keikka Helsingin jäähallissa oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus.

Heti ensimmäisestä soinnusta alkaen valoilla ja videoilla ryhditetty musiikki nappasi kiinni ukosta ja kaikki muu unohtui. Sisäinen puhe piti turpansa kiinni ja ajatus kulki merkityksinä. Ihan kuin flow-tila, mutta kirkkaampi ja tietoisempi. Youtubesta löytyy osviittaa, mutta autenttisen kokemuksen huikean puhtaista soundeista jää valitettavasti paitsi. Valot ja videot olivat elävänä monin verroin puhuttelevammat.

Niihin ajatuksiin. Steven Wilson on terävänäköinen kaveri. Hän näki homman ennen Virginia Techiä. Verkossa on tapahtunut viime vuosina huikean paljon. Siinä sitten ollaan ihmeissään, että mitä on tapahtunut ja miten uutta ja ihmeellistä tämä on. Miten tätä hyödynnetään. Ja samalla teollisen vallankumouksen ja kaikkea muuta nähnyt kokija, ihminen on täysin ennallaan. Pysko-fyysis-sosiaalinen olento, jolla on tiettyjä perustarpeita ja korkeampia tarpeita perustarpeiden ollessa tyydytettyjä.

Ja sitten kohistaa siitä, miten ihmisten käyttäytyminen on muuttunut. Vaikka psykologisesti tarkastellen ihmiset ovat saaneet uusia kanavia toteuttaa luonnollista, lajin mukaista käyttäytymistä. Ainoa muuttunut asia on se, että nyt tämä käyttäytyminen on saanut muodon, jossa se voidaan nähdä aiempaa suuremmassa mittakaavassa.

Ainahan meillä on ollut seinäkirjoituksia vessassa ja niissä tiettyä vuorovaikutusta toisilleen tuntemattomien tekijöiden kanssa. Meillä on ollut sosiaalista käyttäytymistä ilmentäviä osia ihan perinteisissä medioissa. Yleisön osasto, radio- ja tv-ohjelmat, joihin voi osallistua soittamalla. Ja nyt sitten uusia kanavia, joiden roolia isossa kuvassa olen miettinyt. Sen on tienyt intuitiivisellä tasolla, mutta sille ei ole löytynyt selkeää sanallista määritelmää.

Mä näen Facebookit, Googlet, Bloggerit ja Skypet operaattoreina tai laitevalmistajina. Tai ehkä pakettina, jossa tämä virtuaalinen kännykkä ja liittymä on paketoitu palvelutuotteeksi. Haku- ja ostohistorialle nyt ei tarvitse edes etsiä analogiaa, koska kysymyksessä on täsmälleen sama asia.
Tästä päästään siihen, että tekeminen on hyvin lähellä telemarkkinointia. Homma menee käsikirjoituksen mukaan. Ajatusta voi jatkaa eteenpäin ja miettiä, millaisen roolin ottamalla tämän yhtälön voi hyödyntää kaupallisesti tehokkaammin. On koko joukko toimijoita, jotka haluavat luoda oman yhteisön.

Ajattelu on eittämättä oikean suuntainen, mutta ajatus jumittaa siihen, että keinona nähdään ryhtyminen operaattoriksi tekemällä oma alusta. Vai kannattaisiko oma brändi nähdä persoonana ja hyökätä toimimaan kommunikoivana persoonana mukaan yhteisöön. Millainen brändi menestyy? Millainen ihminen menestyy?

Onko ihminen, josta pidetään, äänekäs ja ylpeä ja arrogantti? Vai lämmin, osallistuva, kuunteleva ja jakava? Jos sinut heitetään tuntemattomana uuteen ympäristöön, niin omasta näkökulmastasi varmasti luot ympärillesi uuden yhteisön, uuden ystävä- ja kaveripiirin. Vaikka käytönnössä astut sisään johonkin jo olemassa olevaan; työyhteisöön, futisjengiin, ompeluseuraan.

Omiminen on ihmisen perisynti. Tieto on valtaa. Ja moni käyttää tätä valtaa päivittäin panttaamalla tietoa. Siitä syntyy itselle illuusio korvaamattomuudesta. Vaikka tällainen henkilö mieluusti ohitetaan koko yhteissössä, koska hän tekee itsestään pullonkaulan. Ilmiössä on analogia neuroverkkojen toimintaan. Koko ihmiskunnassa on.

Toimivat ja kommunikoivat, tietoa jakavat yhteydet vahvistuvat. Oikeaa tietoa jakavat vahvistuvat vielä enemmän. Vastaavasti heikosti kommunikoivat yhteydet menettävät painoarvoaan. Juuri siksi presence on tärkeämpää kuin koskaan. Se on kommunikaation edelltys. Ilman sitä brändi ei ole minkään arvoinen. Miten sinä näyt tuttaviesi elämässä?

Jatketaan vielä hieman. Fyysinen puoli on selvä; tuote, logistiikka, jakelukanavat; paikka ja ruumis. Psyykkinen puoli käsittää oikeastaan kaiken, mitä brändiajattelu pitää sisällään. Ja sosiaalinen ulottuvuus, jolla nämä kaksi perinteistä ihmisen määrittävää osa-aluetta ovat läsnä, parasta ajattelua löytyy suhdemarkkinoinnin hyvin syvästi tuntevista ja ymmärtävistä toimistoista.

Ajatelkaa nyt, hyväkroppainen ihminen, viimeisen päälle coolit kledjut ja mielenkiintoinen titteli vielä käyntsärissä ja sitten se onkin käytökseltään tökerö, täysi mulkku, hyppää makuuhuoneeseen kesken aktin ja sanoo, että tässä mä olen, rakastakaa mua.

Ostarin helmi

2007-12-07T07:22:00.000-08:00

Kolme.

"Web 2.0:lla tarkoitetaan varmaan montakin asiaa, mutta käsittääkseni keskeistä Web 2.0:ssa on se, että palvelun sisältöä eivät tuota (pelkästään) ylläpitäjät, vaan keskeinen/keskeisin osa sisällöstä tulee käyttäjiltä. Näin se ainakin hypermedian peruskurssilla ilmaistiin."

Kaksi.

"Totally not. Web 1.0 was all about connecting people. It was an interactive space, and I think Web 2.0 is of course a piece of jargon, nobody even knows what it means. If Web 2.0 for you is blogs and wikis, then that is people to people. But that was what the Web was supposed to be all along. And in fact, you know, this 'Web 2.0,' it means using the standards which have been produced by all these people working on Web 1.0."

Yksi.

"Suurin osa Web 2.0 -aikakautena käytetyistä tekniikoista on vanhoja. Web 2.0 on siksi nimenä huono ja epäselvä, että se tuntuu viittaavan johonkin tekniikkaan, vaikka 2.0 -versionumero on tietysti hatusta vedetty ja osoittanee jonkinlaista huumorintajua alkuperäisiltä esittäjiltään."

Bäng!

"Soprano avasi keskiviikkona ensimmäisen yhteisöllisen verkkokauppakeskuksen esiversiona osoitteessa www.kotimaisetkaupat.fi. Vuorovaikutteiseen web 2.0 -tekniikkaan pohjautuvassa 13 kerroksisessa kauppakeskuksessa on vielä runsaasti tilaa uusille tulijoille."

Koko Soprano-juttu löytyy IT-viikosta. Sitä mä jäin vaan miettimään, että miksi ihmeessä pienyrittäjä hankkisi kuukausimaksullisen tuotteen, jonka pygäämiseen tarvitsee kuitenkin it-lafkan. Kun pätevän verkkokaupan saa ihan creative commons -lisenssillä.

Samalla mietin, että mikä vähän tavanomaisesta poikkeavalla käyttöliittymällä varustetusta linkkisivustosta tekee niin web kakspistenollaa. Missä on käyttäjien tekemä sisältö ja sosiaalinen ulottuvuus? Jos mä olisin ollut tuota suunnittelemasta, niin SOA olisi tarjonnut mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihan oikeaan virtuaaliostariin.

Eikä edes ilmoitustaulun nastoja voi siirrellä! Perkele.

Rehellisyydestä

2007-12-07T03:57:00.000-08:00

Jos et voi olla hyvä esimerkki, voit olla ainakin varoittava sellainen. Ruotsin vähittäiskaupassa näytetään oikein kunnolla varoittavaa esimerkkiä siitä, mitä ei kannata tehdä. 1600 liikkeen myymäläverkostolla operoiva ICA kertoo olevansa yritys, jonka ihmiset tuntevat ja johon he luottavat.

Käytännön tasolla tämä hieno lupaus on lunastettu ilmeisesti jo vuosia jatkuneella pakkausmerkintöjen väärentämisellä. ICA:n Tukholman myymälöissä on uudelleen pakattu vanhenevia lihatuotteita, mm. jauhelihaa. Siinä sivussa pakettiin on lätkäisty uusi parasta ennen -päiväys. Asiasta uutisoi Dagens Industri.

Toimintatavasta ei varmaan tehty riskianalyysiä. Käsittämätön munaus tuon kokoluokan pelurilta. Roskiin vaan tai eläintenrehuksi, jos ei alennetuilla hinnoilla halua syödä omaa bisnestä. Vaihtoehtoiskustannuksien arviointi olisi toki kannattanut ulottaa käsittämään tämän vaihtoehdon, eli toteutuneen riskin seuraamukset. Tällöin päätös toimia toisin olisi ollut liiketaloudellisesti perusteltu.

Vähittäiskaupasta onkin helppoa loikata myyntiin. Suomen Telecenter on saanut tiedotteensa läpi Talous Sanomiin. Silmiin osui suuri viisaus; myyjä joutuu kohtaamaan pelkonsa. Harvinaisen totta, mutta uhan sijaan se kannattaisi nähdä mahdollisuutena. Siinä oppii yhtä jos toista, mistä on taatusti hyötyä tulevalla ammatillisella uralla.

Pahitteeksi tuskin on myöskään se, että samalla oppii kuuntelemaan asiakasta, kohtaamaan tämän, ymmärtämään tarpeita. Jostain syystä nämä taidot eivät ole niin itsestään selviä, vaikka niiden sopisi olettaa olevan kaikissa palveluammateissa markkinoinnin ja viestinnän suunnittelu mukaanlukien yksi keskeinen osaamisalue.

Toisessa talsan artikkelissa käsitellään myyjäpulaa ja myynnin ja markkinoinnin törmäyskurssia. Näiden kahden välistä ristiriitaa on vaikea ymmärtää. Ehkä se on jokin omaan päähän rakennettu defenssi, jolla käsittää markkinoinnin ikään kuin tulosvastuusta kevennetyksi myymiseksi.

Lukaista kannattaa myös artikkeli blogien merkityksen melkoisesta kasvamisesta. Ennen suurta päätöntä intoilua kannattaa tosin lukea kotimaisen Whitevectorin raportti aiheesta. Ettei käy niin kuin Fortumille, jossa intoa oli hivenen enemmän kuin ymmärtämystä. Todella vakuuttavaa. Oikeastaan hommasta poimitun lauseen rakenne kiteyttää kaiken olennaisen: "Mun mielestä lisää isojen yritysten pitäis lähtee samalle linjalle!".

KÄÄK! Auttakaa!

2007-12-04T06:34:00.000-08:00

Okei. Clear Chanelilla on tällainen juttu. Mua vaivaa suunnattomasti kyseisellä saitilla videon taustalla soiva biisi, jossa on suoraan selkäytimeen uppoava koukku ja perkeleen hyvä meininki. Tuntee melkein paidan alle menneen lumen, kipeät polvet, laudan ja lumipinnan äänet ja kasvot vääntyy väkisin hymyyn. Ei paljoa haittaa stadin vesisade, kun mieli on Levillä. Mutta mikä toi biisi ja kuka sen esittää? Oi valaiskaa minua, pyydän.

Music video 2.0?

2007-11-25T01:05:00.000-08:00

Trendikkäästi nykyään vaillinaisesti taipuvan Ylen* YleX-kanavan Pop Uutiset uutisoivat Uutistoimisto Reutersin välittämän uutisen, jossa kerrotaan musiikkiteollisuuden tuoreimmasta ja varsin mielenkiintoisesta vastauksesta verkon sille asettamiin haasteisiin.

On kylmä fakta, että käytännössä kaikki mielenkiintoiset videot päätyvät verkkoon katseltaviksi, vaikkapa YouTubeen. Koska näin on, ovat muutamat tahot alkaneet tuottaa videoita, jotka on suunniteltu erityisesti tämän upean ja vuorovaikutteisen ympäristön ehdoilla.

Esimerkiksi uutisessa nostetaan musiikillisilta ansioiltaankin merkittävä kanadalainen The Arcade Fire, jonka Neon Bible -videoon on sijoitettu toiminnallisuuksia. Kokeilkaa. Videon kehittäneen Vincent Morrisetin mukaan video on tehty teknologian ehdoilla.

Toinen juttu on sitten se, mitä lisäarvoa tämä tuo kokemukseen. Pari kertaa hommaa jaksaa ihmetellä lävitse, mutta kuitenkin toteutus vie huomion pois itse asiasta, musiikista. Parhaimmillaan video tuo biisiin aivan uusia kokemuksen tasoja, eikä siihen tarvita kaksisuuntaisuutta. Jotenkin näkisin mässyllä (mash up) olevan mahdollisuuksia tässä suhteessa.

Samalla jäin pohtimaan sitä, että käyttäjänä en koe kovinkaan edistykselliseksi sitä, että sisällöt on hajallaan siellä ja täällä ja tuolla, kaikki vähän eripuolella verkkoa ja niiden perässä saa juosta. Mikä youtubessa on mainiota, on se, että suunnilleen kaikki, mitä haluaa löytää, löytyy yhdestä paikasta. Ehkä homma rokkaisi paremmpin, jos se toteutettaisiin vaikkapa Joostin kautta. Tai iTunesin. Saavutettavuuden ja löydettävyyden kriteerit toteutuisivat tällöin paremmin.

Hommassa käydään myös mielenkiintoista painiskelua sen suhteen, millaisena videoiden ja laajemmin sinkkubiisien rooli nähdään. Mielestäni kehitys on tuonut ne yhä enemmän mainosmaisempaan rooliin sen sijaan, että kysymyksessä olisi pelkkä esittäminen. Vastaavasti Radio Headin esimerkkikin haastaa hyvin alan konventiota.

Levy-yhtiön rooli on ollut tähän asti kuitenkin ensisijaisesti logistiikassa ja promoamisessa, mutta verkko on, jos ei nyt tehnyt levy-yhtiöiden roolia näillä osa-alueilla aivan tarpeettomaksi, niin ainakin vähentänyt painoarvoa huomattavasti. Bändi ei tarvitse levy-yhtiötä menestyäkseen, päästäkseen esille ja jaellakseen tuotteitaan.

* onneksi talossa asuu itseironiaa, Extralla aiheesta sanailtiin jokunen viikko sitten hyvin mainiosti.

Internet hyytyy!

2007-11-24T02:13:00.000-08:00

Tämän viikon TiVi:ssä oli vahvasti esillä tutkimusyhtiö Nemertesin tutkimus, jossa povattiin internetin tukkeutuvan. Muistaakseni olen kuullut vastaavia povauksia sitten vuoden 2000 ainakin kolme tai neljä. Ja internetin pitäisi olla jo tukossa, jos niitä olisi ollut uskominen. Mutta niin sitä tässä vaan blogaan ja te siellä lueskelette.

Vastaavasti artikkelissa todettiin, jotta intterrrrwebin hidastuminen tarkoittaa, ettei Googlen tai Facebookin kaltaisia innovaatioita tulla enää näkemään. Ja paskat. Jos skenaario toteutuu osittainkin, eli tietoverkko hidastuu, kun käyttäjämäärä kasvaa eksponentiaalisesti, ja operaattorit investoivat niiden ja asiakkaiden väliseen infraan lineaarisesti, tarkoittaa se tilausta tiedonsiirtoa tehostaville innovaatioille.

Ja tekniikalla ei ole hirvittävästi vaikutusta sosiaalisiin innovaatioihin. Niitä tulee samassa skaalassa missä Facebookissa liikutaan. Mä tiedän. Täysin varmasti. Jos ajattelee tekniikka edellä, niin on homma jo varsin rajoittunutta. Mun mielestä on parempi tilanne, jos kysytään "Miten tämä toteutetaan?" sen sijaan että kyssärinä olis "Mitä me tällä tekniikalla tehdään?". Toisaalta molempia paremmin olisi vähän enemmän poikkitieteellinen lähestyminen hommaan, mitä esimerkiksi Otaniemi Forum ainakin vahvasti yrittää.

Sitten tämä mua vahvasti hämmästyttävä juttu. Samaan aikaan kun Yle yrittää puskea extraansa eteenpäin, päättää lafka pistää kylmäksi Radio Extremen. Miks ihmeessä repiä toisaalta alas se, mitä toisaalla yritetään. Ehkä Extrem brand extensionilla olisi saavutettu nopeammin parempia tuloksia. Ehkä. No joo, ehkä mä älähdän vasta sitten, kun Kotikatsomo ja Avara luonto lopetetaan.

Yöllä oli tullut sen verran mielenkiintoista sisältöä kannatteleva sähköpostia Moskovasta, että linkitetäänpäs jälleen mielenkiintoiseen blogiin. Näkökulmana tässä näköhermoja hivelevässä tuttavuudessa on design. Tai jokin haara siitä. Inspiroivaa, freesiä ja ravistelevaa, mutta ennen kaikkea visuaalista. Jos nyt ihan oikein osasin räpeltää, niin lontooksi kääntyneeseen versioon pääsette tästä.

Palatakseni vielä episodi Parnassoon ja sen jälkihoitoon, tipahti viikko sitten perjantaina tai siinä maina postiluukusta kaikki uupumaan jääneet numerot. Hitto vieköön, palvelu toden totta pelaa! Olisi hauska tietää, millainen kämmi Yhtyneiden tietojärjestelmissä tämänkin episodin aiheutti. Jos syy on inhimillinen erehdys, niin tänä IT-aikana se on hassua.

Ai ni, jos meinasitte saada omanne, niin ostakaa nopeesti se Vittu että sattu. Ne menee poikien käsistä aika huikeaa vauhtia. Jos jostain syystä ette FB:ssä hääräile, niin tiedustelut menee perille osoitteella runokirja@islanti.net.

Taidetta, tiedettä

2007-11-21T11:57:00.000-08:00

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin vituttaa, ettei ole ehättänyt blogaamaan, kun on painanut tukka putkella pitkin Helsinkiä ja välillä Suomeakin erinäisistä syistä. Onneksi sentään (teko/muka)taiteelliseen toimintaan on löytynyt kohtuullisesti aikaa. Se meinaan on omien kokemusteni perusteella kuitenkin erittäin vahvasti duunia ruokkivaa, vaikka sisällöllisesti keskittyykin aivan muihin asioihin.

Kun taidetta sivutaan, niin täytyypä mainostaa! Teistä ne, jotka olette Facebookissa (joka siis jonkun rohkean anonyymin mielestä on ihan mopo) ja lisäksi kiinnostuneita runoudesta, niin käyttäkääpäs hakumoottoria ja etsikää ryhmä "Vittu että sattu". Sieltä voi hankkia hienon ja edullisen opuksen. Vaikkapa joululahjaksi. Tai ensiavuksi sydänsuruihin.

"Mä olen maitotölkki, sä oot lehmä."

Suhteessa markkinointibudjettiin ja kaupallisiin tavoitteisiin on tuo Vittu että sattu-ryhmä tähän mennessä tehokkain näkemäni Facebookin (semi)kaupallinen hyödyntäminen. Seuraavia odotellessa ja juoniessa...

Mopomiehelle muuten mainittakoon, että teknisesti se voi ollakin mopo, mutta sitä toitottaessa kannattaisi uhrata sen verran ajatuksia metatasoilla seilaamiseen, että asian ydin löytyy nimenomaan sosiaalipsykologisesti aihetta tarkastelemalla, ei teknisesti. Vastaavia analogioita voi löytää myös Mac-vouhottajista. Olivat sitten puolesta tai vastaan. Teknisesti verkkoa ajattelemalla missaa suurimman osan sen mahdollisuuksista. Ja se on surku.

Interaktiivisten viestintäkanavien muuten odotetaan kasvavan viisi kertaa perinteisiä nopeammin. Ei lupaa suomalaisille toimistoille kovin hyvää, jos tarkastelee mainoskakkuja ja vertaa meidän lättänää vaikkapa länsinaapuriin. Toisaalta Maikkari teki aika moisen palveluksen tässä suhteessa nopeuttamalla siirtymää, kun kohotti hintojaan katsojalukujen laskettua. "Saat nyt vähemmän samalla rahalla!"-logiikka on sumeaa.

Löytyi muuten erimainio blogi. Suomalainen neurotieteilijä Japanissa. Neurotiede on ajoittain jopa psykologiaa kiinnostavampaa. Se on ehkäpä maailman mielenkiintoisin asia, ihmismieli ja aivot ja niiden ymmärtäminen. Ja ehkäpä siihen toimintaan vaikuttaminen, ulkoisin ärsykkein tai kemiallisesti. Jännittävää ajatella, että yöperhosen aivoilla saadaan robotti liikkumaan itsenäisesti ärsykkeisiin reagoimalla. Tai miten oppiminen on äärimmäisen alkeellinen toiminto. Tai miten peilineuronit toimivat.

Pihalla ku lumiukko

2007-11-14T09:14:00.000-08:00

Varoitus: Tämä postaus sisältää vain hajanaisia havaintoja ja mietteitä sieltä täältä. Ei mitään kovin syvällistä.

Tässä jokin tovi sitten kohkasin tästä julmasta eläinkokeesta, johon itseni alistin. Hese ei enää tipu postiluukusta. Mutta oli sillä kohkaamisella toinenkin seuraamus. Kun en itselleni Parnasson saapumattomuutta, josta siis lasku teki poikkeuksen, koskevaan selvittelyyn asentanut deadlainii, niin se jäi roikkumaan.

Vaan eipä siinä mitään. Kun kertaalleen olin asian internetiin vuodattanut, niin sain kokea erinomaista ja esimerkillistä palvelua. Itse lehden päätoimittaja otti minuun yhteyttä ja tiedusteli tietoja, jotta asia voidaan hoitaa nopeasti kuntoon. Mahtavaa! Parhautta. Tuli vallan hyvä mieli.

Sen jälkitiloissa innostuin vielä kokeilemaan, josko proosallinen ulosanti sujuisi, kun sillä rintamalla oli ollut vähän takkuista. Tulos oli kadonnut sunnuntai ja yllättänyt pimeys. Jokunen sivu 12 tunnissa näköjään voi syntyä.

Olen vähän huolissani. Vaikka julkinen terveydenhuolto onkin tehotonta ja hoitajien palkat ehkä liian alhaiset ja irtisanoutuminen työtaistelukeino, josta voi olla montaa mieltä, niin en oikein sulata hallitukselta lakia, joka rikkoo ihmisen itsemääräämisoikeutta. Se on ristiriidassa perustuslain kanssa. Ja meillähän ei ole perustuslakituomioistuinta, joten sama instanssi sekä valvoo että säätää. Saa nähdä miten käy.

Jokelan tapaus onnistuttiin vetämään sit kuitenkin aika tragikoomiseksi, mitä iltapäivälehtien uutisointiin tulee. Ja olipa muutamalla tiedotusvälineellä vähän kyseenalaista lähdekritiikki. Mihin toimittajia tarvitaan, jos kaikki käsiin saata vaan työnnetään ulos asap.

Joskus vuosi sitten kirjoittelin mainonnan mualimassa vastaantulleista tahattomista ja tahallisista päihdeviittauksista. Viime päivinä olen riemastunut nähdessäni onnikoiden persuuksissa komeilevan reklaamin. "Värkit joka lähtöön". Jep jep.

Minäpäs tein eilen tämän talven ensimmäisen lumiukon. Miniatyyriversion, mutta lumiukon kuitenkin. Tehkää tekin, kun kelit antaa myöten. Paljon kivempaa aktiviteettina kuin otsakurttuilu. Ei mulla muuta tällä kertaa. Hymyä.

Sanaton suru

2007-11-07T07:32:00.001-08:00

(päivällä olin vielä aikeissa kirjoittaa Taloussanomien paperiversion lakkauttamisesta)

Toivon koko sydämestäni, että Zweinsteinin takana olevat ihmiset tuntevat piston omassaan. Tuota se on käytännössä. Vieläkö löytyy joku, jonka mielestä se on helvetin oivaltava ja rohkea? Jossain se raja menee ja se on parempi ymmärtää jo ennen kuin tekee mitään.

Mä istuin koko iltapäivän palaverissa. Pohtimassa ensi vuoden strategioita ja kansainvälisiä painotuksia. Se tuntui tärkeältä. Neljän maissa kättelin asiakkaat, naurahdeltiin vielä siinä vessahuumorille. Kävelin suunnittelijatilaan ja sain uutiskatsauksen. Ensin en tuntenut mitään, kohautin olkiani. Bussissa tuntui tyhjältä. Ja sitten, tätä kirjoitusta pohtiessani itkin.

Huomenna on sitten se päivä, kun media keltaisen lehdistön johdolla pääsee mässäilemään tapahtuneella. Netissähän sitä on jo osin aloiteltu. Tekee pahaa ajatella, mitä otsikoissa ja lööpeissä tulee lukemaan. Vaikka toivoisin näkeväni otsikoiden sijaan vain nelivärimustaa. Tai valkoisen pinnan. Kirjoittamatta jäänyt elämä.

Lehti.

On jokseenkin hävytöntä, jos ja kun tämän päälle vielä päivitellään, että miksi tapahtui mitä tapahtui. En ole lainkaan hämmästynyt. Melkein pelottaa ajatella, miten ympäröivä yhteiskunta ei kykene näkemään miten eksyksissä nuoret ovat. Ehkä tämä avaa silmiä sille, että tarvitaan muutakin kuin tehokkuustavoitteita, huippuosaajia ja mielialalääkkeitä. Tai sitten surraan - ehkä hurskastellen - oma aikansa, pari päivää, viikko ja kaikki jatkuu kuten ennenkin.

Mutta mä jaksan silti uskoa maailman kauneuteen. Ja luulen ymmärtäväni vieläkin paremmin, miten tärkeää on elää olemisen ja suorittamisen sijaan, ja nauttia jokaisesta hetkestä. Jonain päivänä kun tämä kaikki katkeaa kuin veitsellä leikaten. Eikä se päivä ole omissa käsissä, eikä sitä ilmoiteta ennakkoon missään.

Lopuksi sanoja, kirjoittajana Ville Kalliosta (ft. Rami Raski):

Kuuletko tuon
nyt räystäät on vaiti
ja äänet on menneet
illaksi pois

kuuletko sen
niin hiljaa on kaikki
saanut on unen
puistonkin puu

vain vilpoinen tuuli
käy kylkehen sen
ottein varmoin ja hellin
vielä meidätkin sulkee syliin

hiljaiseen
hiljaiseen

Sanoista ja tulevasta

2007-11-04T01:16:00.000-07:00

Viikonlopun ehdoton ykkösuutinen on eilen bätlätty RAP SM 2007. Mestariksi kruunattiin Are. Voitto oli - IMO - ehdottoman ansaittu. Herran verbaalinerouteen ja freestyleen voi tutustua tästä linkistä. Ei voi kuin ihailla sitä, miten sujuvasti herrat kiskovat oivaltavia laineja päästänsä yksi toisensa perään. Huokaus. Mahtavaa.

Ja jos sekä kielelliset siihen suoraan kytkeytyvät audioesteettiset arvot ovat se sun juttu, niin hopihopi, Funkiestiin poistamaan Pyhin Salainen maailma.

Elina Hiltunen kirjoitti Talsaan perustaneensa Flickr-ryhmän, johon ihmisten toivotaan lähettävän kuvia heikoista signaaleista. Jos sattuu eteen, niin kantakaa kortenne kekoon. Jos päähän ilmestyy ajatus, että miksi nyt tämän tiedon jakaisi, joku muuhan voi hyötyä siitä, niin ajatuksia kannattaa tarkastaa Kynämiehen Leinosen Miikkan Strategy of Giving -kirjan pohjalta.

Miten selität...

2007-10-28T07:38:00.000-07:00

...brändin lapselle?

"...tuotteen tai yrityksen kauppanimi, yleensä rekisteröity. Brändi on myös laajempi käsite, joka pitää sisällään kuluttajien näkemyksen ko. brändin laadusta, arvoista ja sen haluttavuudesta."

"...kaiken sen tiedon ilmentymä, joka liittyy yrityksen tuotteeseen tai palveluun"

"...tuote, palvelu, henkilö tai yritys, jolle tunnettuus ja ainutlaatuiset ominaisuudet antavat lisäarvoa."

"...laaja käsite, johon sisältyy tuotemerkin lisäksi muitakin elementtejä, kuten esimerkiksi yrityksen imago ja tunnettuus. Se ei ole tuote, vaan se on tuotteen olemus, tarkoitus ja suunta. Se määrittelee tuotteen identiteetin ajassa ja paikassa."

"...yksilöity tuote, palvelu, henkilö tai paikka, jossa ostajat huomaavat merkitseviä, ainutlaatuisia heidän tarpeitaan vastaavia lisäarvoja. Yritys voi erilaistaa oman tuotteensa kilpailevista merkeistä käyttämällä tavaramerkkiä ja tuotenimeä, jolloin tuotetta kutsutaan merkkitavaraksi."

"...valitun kohderyhmän tai laajemmin markkinoiden johonkin tuotteeseen tai tuotemerkkiin liittämä persoonallisuus, karisma, luonne, maine, lisäarvo, visuaalisuus ja arvo- ja merkityssisältö."

"...kuluttajakriittisestä näkökulmasta katsottuna brandi ei ole lisäarvo vaan lumekuva raadollisesta todellisuudesta. Tämän lumekuvan takana väijyvät lapsityövoima, hikipajat ja epäinhimilliset työajat. Mielikuvat eivät ole lumetta, ne ovat kokemuksia havaitusta todellisuudesta."

Njäh. Ei oikein futaa. Mut tää seuraava kolahti.

"
- Se mikä on tositärkeää, on näkymätöntä...
- Niin on...
- Siten on esimerkiksi kukan laita. Jos rakastaa jossakin tähdessä olevaa kukkaa, rauhoittaa öisen taivaan katseleminen sydäntä. Kaikki tähdet näyttävät silloin kukitetuilta.
- Niinpä niin...
- Samoin oli myös veden laita. Se, jota annoit minun juoda oli kuin soittoa, pyörän ja köyden musiikkia... muistatko... se oli ihanaa.
- Niin oli....
- Tulet katselemaan öisin tähtiä. Oma tähteni on liian pieni, en voi näyttää sitä sinulle. Ja se onkin parempi. Minun tähteni on oleva sinulle yksi muista. Täten sinusta on ihanaa katsella kaikkia tähtiä... Ne kaikki ovat ystäviäsi. Ja sitten lahjoitan sinulle jotakin...
Hän nauroi jälleen.
- Ah! pikkumies, pikku ystäväiseni, kuinka rakastankaan nauruasi!
- Se juuri onkin lahjani... käy kuten veden...
- Mitä tarkoitat?
- Tähdet ovat eri ihmisille erilaisia. Matkustajille tähdet ovat oppaita. Toisille ne ovat ainoastaan pieniä valopilkkuja. Tiedemiehille ne ovat arvoituksia. Liikemiehelleni ne olivat kultaa. Mutta kaikki nuo tähdet vaikenevat. Sinulle tähdet tulevat olemaan aivan erilaisia kuin kaikille muille...
- Mitä tarkoitat?
- Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat, koska minä asun eräässä niistä. Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa.
Ja hän nauroi yhä.
- Ja kun sitten olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut. Tulet aina olemaan ystäväni. Sinun mielesi nauraa kanssani. Ja aukaiset joskus, noin vain huviksesi, ikkunan... Ja ystäväsi hämmästyvät kovin nähdessään sinun nauravan katsellessasi taivaalle. Silloin selitä heille: "Niin, tähdet saavat minut aina nauramaan!" Ja he luulevat, että olet hullu. Olen tullut tehneeksi sinulle perin ruman kepposen...
Ja hän nauroi edelleen.
- On kuin olisin lahjoittanut sinulle tähtien asemasta joukon pieniä tiukuja, jotka osaavat nauraa.
"

Niin, mistäs oppikirjasta - 1944 ensimmäisen kerran ilmestyneestä - toi nyt olikaan? D;

Sunnuntaipuuhaa

2007-10-28T06:53:00.000-07:00

Täytyy myöntää, että kotimainen Biisonimafia II -leffa (jonka voi ladata veloituksetta ja ilman rekisteröitymisiä tai mitään täältä) oli odotukset ylittävä kokemus. Etenkin, kun pääsi hieman alkua pidemmälle. Pienellä budjetilla ja amatöörivoimin luoduksi on lopputulos jopa hämmästyttävän hyvä.

Elokuvan tekijät ovat tehneet itsensänäköistä jälkeä. Mun silmissä kyseinen teos nosti Kooka-brändin arvoa huikeasti enemmän, kuin monen perinteisemmän keinon yhteisvaikutus. Hillittömän inspiroivaa. Ja nauroin äänen, minkä harva leffa tekee. Parhaat läpät yllättivät aina semisti puun takaa ja tilannekomiikan ystävänä useammasskin kohtaa sai hyvät sävärit. Arvo-stan.

Jeesusresepti

2007-10-27T09:10:00.000-07:00

Tänä(kin) syksynä on tullut vastaan useita listauksia siitä, miten ruokkia luovuutta ja tehdä paremmin. Viimeisin perjantain M&M:ssä. Ehkäpä kannan oman, vähän toisenlaisen korteni tähän kekoon. Katsokaa erityisesti silmiä.

Ensimmäinen. Katsokaa sitä paloa, mikä noiden ihmisten silmissä on. Täydellistä omistautumista. Nöyryyttä, jolla insturmenttiin tartutaan ja ylpeyttä, jolla soitetaan.

Toinen. Heittäytyminen ja arvaamattomuudelle antautuminen. Kokonaisuus, jonka herra kiskoo alitajunnastaan. Yleisön edessä.

Kolmas. Asenne määrää. Ei se ole ajasta ja paikasta tai resursseista kiinni, vaan siitä miten jokaisen hetkensä käyttää.

Neljäs. Miks lätkän SM-finaaleissa oli HPK-Ässät? Jos kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ei ole vitunkaan väliä kuka teki ja mitä.

Viides. Kaikkessa asuu jotain kiehtovan yllättävää, kaikkialla on tarinoita, joita emme näe kuin sattumalta.

Eläinkoe Hesarilla

2007-10-27T02:45:00.000-07:00

Tein julman eläinkokeen. Tilasin Hesarin 6 vuoden tauon jälkeen. Tavoitteena oli verrata kyseisen julkaisun toimitusvarmuutta, verrokkiryhmänä Yhtyneiden Kuvalehtien Parnasso. Sekudäärinen tavoite oli tutkia suppealla otannalla tämän tapahtuman vaikusta hieman latvasta harvan espoolaisen median käyttöön ja edelleen sen heijastumista muuhun elämään.

Toimitusvarmuus on erinomainen. Heti tilausta seuraavana aamuna aviisi kolahti postiluukusta. Tämä on aivan ylivertaista suhteessa Parnassoon, josta ei edelleenkään, eli 5 kuukautta tilaamisen jälkeen ole saapunut ensimmäistäkään numeroa.

Hesarin lasku saapui noin viikon tilauksen jälkeen. Samalla ilmaantui toinen kuori, jossa oli tilausvahvistus ja kolmas sisältönään jatkotarjous. Parnassolla lasku saapui noin kuukauden kuluessa ja on edelleen ainoa osoite siitä, että myyjätaho on huomioinut kiinnostukseni lukea heidän tuotettansa. Joka päivä jännittää yhtä paljon, että milloin itse lehti saapuu. Ehkä joskus.

Takaisin Hesariin ja tutkimuksen sekundääriseen tavoitteeseen. Ensimmäinen havainto oli, että koe-eläin asetti herätyksensä joka aamu puoli tuntia tavanomaista varhaisemmaksi, jotta ehtisi lukemaan lehden. Samalla aamukahvin nauttiminen siirtyi sohvalta olohuoneen suurelle lattiamatolle.

Noin viikkoa kokeen alkamisen jälkeen koe-eläin kiroilee brutaalisti havaittuaan, että tämän roskakatokseen päätyvien kulutuksen lopputuotteiden määrä on yli kaksinkertaistunut. Samassa ajassa on syntynyt kokemusperäinen johtopäätös, ettei paperisen lehden tilaaminen tuo juuri lainkaan lisäarvoa siihen uutismäärään, jonka koe-eläin vuorokaudessa tavoittaa.

Tässä vaiheessa tutkimussuunnitelmaan päätettiin tehdä muutos, jossa vaihtoehtoina olivat joko Hesarin sunnuntainumero tai Kauppalehti Presso. Ennen kuin työryhmä onnistui tekemään päätöstä, ratkaisi ongelma itse itsensä. Presson kolmen vuoden lento loppui siihen, ettei lehti onnistunut tekemään missään vaiheessa tulosta.

Parempi siis olla kokonaan ilman paperisa sanomalehdyköitä (aikkarit rulaa edelleen) ja luottaa verkkoon entistä vahvemmin. Vähemmän roskia, enemmän unta ja uutiset tulevat suoraan taskuun. Eikä sitä tyhmää tunnetta, kun mielenkiintoisen jutun kohdalla alkaa kovalla tohinalla kopioimaan sanomalehdestä url-osoitetta kaverille lähetettäväksi. Vituttihan se, kun ei löytynyt. Ja vielä enemmän, kun ymmärsi, mitä luuli olevansa tekemässä.

Mokkula!

2007-10-23T13:03:00.000-07:00

Tässä eräänä iltana Youtubessa aikaa tappaessani sai alkunsa mielenkiintoinen tapahtumaketju. Artistilöytö ajoi tilanteeseen, jossa virallisista jakelukanavista ei tuota nimenomaista, mieltymyksiini kolahtanutta musiikkia vaan ollut saatavilla.

Piti löytää vaihtoehto ja riivata sattumalta onlinessa olleita tuttavia, josko olisivat tietyssä tottumattomuuden toistataitoisuudessa voineet jeesata. Sattumalta yksi heistä työskentelee lähellä Finnetin markkinointia. Ohessa pieni ote dialogista, sieltä asiallisemmasta päästä.

- V*#%n DNA mokkula. On sitten menny ja vaihtanu mainostoimistoa. Ja sen kyllä huomaa, se sanoi.
- Mitenkä, mä sanoin.
- Ei enää PHS, mun mielestä vaihtu pois, se sanoi.

Tässä vaiheessa tarina leikkautuu taksimatkaan tänä aamuna. Matkalla sattui sekä kuljettajan että erään toisen kyytiläisen silmiin osumaan Smart, joka veti peräkärryä, jossa oli jonkinlainen boksi ja teksti: "Sanonko, mihin voit sen puhelinlaskusityöntää."

Tämä näkymän kausaalinena seurauksena puheeksi tuli - yllätys yllätys - mainonta. Kuljettaja oli nähnyt uuden DNA:n spotin. Oli kuulemma ollut hirmu pitkä ja älyttömän hyvä. Yritti se selostaa synopsiksenkin, mutta eipä siitä paljoa muuta jäänyt käteen kuin mokkula ja folio päässä.

Sillä hetkellä vähäinen tv:n katsomiseni tilapäisesti hieman ärsytti itseäni. (Mä kyllä kokeilin äsken, mutta BB-talossa hiihdettiin inttikamat päällä, joten lopetin kokeilun välittömästi) Jahka olimma officella takas, niin kurvailin Youtubeen sitten kokeilemaan, josko mokkulan tavoittaisi sieltä. Ja kyllä. Tässä se on.

Mun (subjektiivinen) mielipide on, että toi rokkaa. Siinä on tarina, joka koukuttaa seuraamaan koko spotin. Mukaan ehtii matkan varrella ja jos homma jää vaivaamaan, niin Youtube seivaa. Eihän tuota tietysti luukuteta aivan älyttömiä määriä, mutta tuskin tarvitsee, jos kerralla menee kaaliin, että mokkula on DNA:n langaton laajakaista. Eikä hommaan tarvita mitään alleviivauksen alleviivaavaa loppuplanssia.

Tuotelähtöinen mainonta ei kompastu tylsyyteen ja tuo sitä paitsi ainakin mun nyrjähtäneeseen mieleen vetoavaa viihteellisyyttä kehiin. Toisaalta eräs vanhempi herra, jolle tuon näytin, tuumasi, että liian pitkä, ei jaksa keskittyä. Hän ei kuulunut kohderyhmään.

Jos tämä linkataan eiliseen sarkasmispektaakkeliin, niin eri kanavien käyttämisen sijaan on kuitenkin olennaisempaa konsepti, idea ja se, miten valittua kanavaa käytetään ja miten se ymmärretään. Tuo työ puhuu puolestaan. Nerokas.

Samalla kun kuitenkin pohdit sitä, kenen työ se on, sopii pohtia myös sitä, kuinka idea on myyty asiakkaalle. Kovin monella toimistolla eivät vaan rahkeet riitä siihen. Vähän useammalla riittäisivät, jos mediatoimiston kanssa tehtäisiin syvempää yhteistyötä kampanjastrategioiden suunnitelun tasolla. Ketkäs tässä maassa ovat viime vuosina tehneet tosi pitkiä spotteja? Luultavasti sylttytehdas, jonne jäljet johtavat, löytyy juuri sieltä.

Jos mennään edelleen toimiston osaamisen myymiseen, niin (anteeksi, en tarkoita ottaa teitä silmätikuiksi, olette vain niin hyvä ja sopivasti käsillä oleva esimerkki) Zweinsteinin Anadigipuheissa on yksi perustava ongelma, uudenlainen positio.

Sen 30 sekuntia, first impression seminaarihotellin aulassa menevät termistön selittämiseen sen sijaan, että face-to-face kontaktoidulle suspektille jäisi käteen selkeää mielikuvaa siitä, mitä hänelle olisi tarjolla. Tai sitten se 30 sekuntia pitää hioa tarkkaan ja vielä tarkemmin.

Toisaalta tätä vältetään, kun tunnettuutta yritetään hakea sponssaamalla tapahtumia ja pyörittämällä siinä rinnalla viraalia ja printtiä (jota en ole nähnyt). Jotenkin tuntuu, että verkossa kerrotaan joko liian vähän tai liikaa. Hahmottaminen on vaikeaa. Mistään konkreettisesta ei saa otetta. Positio jää roikkumaan jonnekin digitaalisen ja analogisen välimaastoon.

Entä asiakkaan näkökulma. Asiakas tuskin on ostanut mitään analogista vaan käyttänyt mainostoimiston palveluita. Muistetaan, että meillä on suhdemarkkinointitoimistoja, markkinointitoimistoja, suunnittelutoimistoja, digitoimistoja, mediatoimistoja, luovia viestintätoimistoja, kontaktitoimistoja ja ties mitä toisiaan enemmän tai vähemmän risteävinä tai täysin eri alueella toimivina.

Tällöin on selvää, että asiakkaalle epäselvä positioviidakko näyttäytyy termihelvettinä, josta hän karsii tutkittavat vaihtoehdot kriteerinään se, että hän tietää, tarkasteluun valittu toimija tekee jotain hänen tarpeisiinsa vastaavaa, jota taas tuttu termi suoraan selittää. Jos haluat konjakkia, et varmaankaan valitse amerikkalaista rypäleviinaa?

Jos tuo tarve on todella olemassa, on erilainen positio mahdollinen tie menestykseen. Itsetarkoituksellisena temppuna se ei sitä ole, varsinkin jos lievä eroavaisuus toimintamalleissa ei konkretisoidu asiakkaalle minään relevanttina hyötynä. Siinä tilanteessa ehkä kannattaisi käyttää tuttua positiota (vältetään ostamisen este ja päästään mukaan tutkittaviin vaihtoehtoihin) ja tehdä ratkaiseva ero jollain muulla osa-alueella.

Hattuni on nyt vuorattu foliolla, menen nukkumaan. Nykikää hihasta, jos nähdään Wanha Satamassa.

Sori et pyysin anteex

2007-10-22T08:10:00.000-07:00

Fast'n'loud -blogi teki tutkivaa journalismia ja onnistui jäljittämään mainostoimistoksi itseään tituleeraavan Zweinsteinin taustalta yrityksen nimeltä Terraventum. Ovat ainakin mieltyneet pojat vaikeisiin nimiin. Pienessä sievässä olisi vaikea jo tavata, missä olisi töissä.

Leikki sikseen. Ilmeisesti olen guerillakamppiksen uhri, koska pitihän Terraventumia käydä vähän ihmettelemässä. Sivuilla korostetaan käyttöliittymäsuunnittelua (jonka huomiotta jättämisestä tämä blogi on varoittava esimerkki), mutta samalla ainakin tätä kärsimätöntä perfektionista ottaa päähän, kun silmät hakevat automaattisesti muutakin sisältöä yläoikealta, samasta paikasta johon caset aukeavat.

Ehkä mä en vaan ole kohderyhmää. Mutta tässä vaiheessa spyyke yrittää omaksua tiukasti potentiaalisen asiakkaan roolin, eikä sitä potentiaalista asiakasta kiinnosta kovin pitkään katsella me-me-me-me-tykitys. Mitä tässä on mulle?

Fiktiivinen asiakashahmo kuitenkin epäilee oman mielenterveytensä vain tilapäisesti oikuttelevan ja tekee reality checkin vilkaisemalla väliin Bobin sivuja.Siellä duunit puhuvat puolestaan. Eli flipeissä ollaan, kun elottomat objektit aiheuttavat subjektiivisia kokemuksia. Jatketaan Terraventumiin syventymistä.

Sivuilta löytyy tuttu sana! Tai parikin; Markkinointi ja kampanjasuunnittelu. Sitä on pakko klikata. Sitten jännittää. Onneksi minun potentiaalisen asiakkaan roolini otetaan tiukkaan talutukseen ja hänelle kerrotaan, mitä on huomioarvo.

Ilman huomiota ei ole viestiä. Harva kaupallinen ponnistus on luontevasti kiinnostava, siksi huomio pitää herättää kaikin mahdollisin keinoin. Vain parhaat kampanjat pysäyttävät. Ja pääsevät seuraavaan pudotuspelivaiheeseen.

Miten tätä mitataan? On aika hassua asettaaa edes näennäisesti samalle viivalle hyvin erilaisilla strategioilla luotuja kamppiksia. On ihan eri tilanne lähestyä 483 ihmisen kohderyhmää, josta tiedetään kaikki edellisen lemmikin kaulapantamerkkiä myöten kuin parin miljoonan massaa, jossa tiedetään olevan 600.000 potentiaalista asiakasta, mutta ei sitä, keitä he ovat.

Valitako luukuttaminen vai jokin seulova metodi, jolla prospektit tunnistetaan ja pyritään aloittamaan dialogi tai tekemään jotain tarkemmin kohdistettua? Entä jos mielikuvitukseton ja epäkiinnostava luukuttaminen onkin kustannustehokkaampaa ja tuottaa paremman ROI:n? Milloin valitaan kohderyhmä? Mua pissittää! Eikö me saadakaan segmentoida? Onko vielä pitkä matka?

Huomion jälkeen punnitaan veri. Mitä tässä on minulle, kysyy vastaanottaja. Jos et ole muutamassa sekunnissa saanut pointtiasi perille, olet hävinnyt.

Niinpä, potentiaalinen asiakas pohdiskelee. Mut mikä on pointti ja miten se mitataan. Ja vasta tämän jälkeenkö tulee kohderyhmän valinta? Ja miksi yhdenkaiken kielen tyylilaji muuttuu. Olen sitä paitsi ollut hämmästyttävän pitkämielinen klikkailtuani näin monta kertaa saadakseni vastauksen kysymykseen what's there for me?

Kaikki viestit eivät voi puhutella kaikkia. Hyvin valikoitu kohderyhmä ja heitä koskettava viesti on takuuvarma yhdistelmä. Et voi epäonnistua. Menestystarinasta puuttuu vielä yksi tekijä – kustannukset.

Menestystarina ja kustannukset. Vai kustannustehokkuus. ROI? Tämä viesti ei taida puhutella minua. It's not over until it's over. Näinhän se menee, mutta nyt, oi vakuuttakaa minut! Antakaa kompetenssin loistaa.

Tarvitset vielä median eli oikean kanavan. Medioita on enemmän kuin koskaan, jokainen kantaa sellaista jo esimerkiksi taskussaan. Hinta on ratkaiseva. Se nyt vaan on tyhmää maksaa kontaktista, jonka voi hankkia ilmaiseksi.

Ja tuo nyt on paskapuhetta, menetetyn prospektin rooli tuhahtaa. Onko jollain oikeasti pokkaa väittää, että tässä maailmassa saisi yhtään mitään ilmaiseksi? Jos se ei maksa rahaa, niin se maksaa työtä. Sen eteen on annettava jotain itsestään. Taskussa on kännykkä, iPod, lompakko ja permanent marker.

Se tekee jo neljä mediaa. Eikä mikään niistä ole ilmainen ja äärettömästi kalliimpaa on päästä niihin. Se edellyttää joko itsestään antamista, helvetin suurta relevanttiutta tai röyhkeyttä, jolla pääsee vain epäkiinnostavien tunkeilijoiden kirjoihin.

Esimerkiksi se, että joku tuttava välittää viestin tarkoittaa jo sitä, että hän pienessä tai suuressa mittakaavassa laittaa itsensä likoon ja antaa jotain itsestään. Ja tämän ketjun pituudesta riippumatta sen on liikkeelle laittanut tai pitää liikkeessä relevanttius, olkoon sitten suora taloudellinen hyöty, sosiaaliset hyödyt tai jokin ihmisen perusmotivaattoreista.

Mitä medioihin tulee, niin näkökulmasta, johon olemme päätyneet, voidaan sanoa, että niitä alkaa olla vähemmän kuin ikinä, vain yksi, ihminen. Ympyrä sulkeutuu ja ollaan viimein taas siinä tilanteessa, että viesti kulkee ihmiseltä ihmiselle. Rinnalla ovat tietysti uudelleen positiotaan hakevat massamediat, mutta niiden ja sosiaalisten (sekä IRL että digitaaliset) raja häilyy. Jännä nähdä, missä mennään jo viiden vuoden päästä.

Tästä päästään siihen, minkä Terra - kuten itseään leikkisästi nimittelevät - sanoi aivan oikein, jos pointtisi ei kiinnosta, niin "game" on vähän niinku "over". Vaikka mm. Kuulas Research Kari Tervosen suulla Marmain saitilla totesikin, ettei kompleksisuus ole lisääntymässä ja siten demografiat eivät ole menettämässä merkitystään kulutuskäyttäytymistä selittävänä tekijänä, väittäisin, että perinteisistä demografioista poikkeavilla ja useista lähteistä ristiin kerättyä dataa hyödyntämällä voidaan saavuttaa (etenkin jos puhutellaan yksilöä sosiaalisen viiteryhmänsä jäsenenä) tehokkaaksi rajattuja kohderyhmiä, siis riittävän kapeita segmenttejä. Silleen se pointti menee perille ja "game" jatkuu. Syntyy diili tai dialogi.

Näinhän se on. Mutta ollaan jo aika kaukana siitä luukusta, jolle käveltiin. Mutta aikamoinen taikaluukku, jos kaiken tämän saisin! Klikkaan vielä yritystiedot. Henkilöstön määrä on mysteeri, liikevaihto ei mikään huikea suhteessa palvelupaletin laajuuteen. Vittumaisen menetetyn potentiaalisen asiakkaan roolissa mä tykkään keskittyä omaan ydinliiketoimintaani ja odotan samaa myös kumppaneiltani. Ei tullut kauppoja. Tällä kertaa.

Tähän on siis tultu. Kamppis on ilmeisesti ollut tehokas, kun jo kolmannen blogauksen verran heilahtaa julkisuutta täälläkin. Ja kaikki julkisuushan on hyvästä. Vai olisiko sittenkin ilmainen maksanut jotain. En tiedä. Voi olla. Ehkä juuri tätä on tavoiteltu.

Ja vielä jotain ihan muuta, ettei tästä tulisi täydellistä sarkasmin ylitykitystä, jossa puhutaan paljon ja sanotaan vähän, niin annetaan loppuun ihan ilmainen* vinkki jollekin mainostoimistolle, jonka nimeä en tiedä. Jos käyntikortissa lukee Uusasiakashankkija, niin homma ei välttämättä rokkaa. Sen ihmisen rooli voi olla uusasiakashankkija tai joulupukki tai vaikka Mikki Hiiti, mutta herra jumala miltä se siitä potentiaalisesta asiakkaasta tuntuu, kun sille sanotaan tuo titteli ja ojennetaan vielä käyntsäri, jossa se lukee. Mä tuntisin itseni ainakin erittäin halpana ja arvottomana pidetyksi. "Hei sinä, katotaan ne suunnittelijat ja muu tiimi sitten, jos tuut Meille".

Mitähän tästä pitäisi ajatella. Ajojahti, just joo. Ehkä kannattaisi panostaa arvoa tuottavaan palvelukonseptiin. Jokin palvelutuotteissa ja niiden innovoinnissa kusee ja pahasti, jos noin jyrkästi hintaan pitää nojata. Mä nyt olen ihan toisella toimialalla, mutta aloittaisin pohdiskelun vaikkapa siitä, miten synnyttäisi arvoa, paketoisi sen sitten helposti ostettavaan muotoon ja luukuttaisi jakelukanavassa ja/tai siihen vahvasti ohjaavassa. Vai menikö se jo muodista?

* paitsi taisi maksaa aikaa, jos tänne asti luit.

Voittoja ja taistelua

2007-10-21T11:20:00.000-07:00

Ensimmäiseksi kiitos niille inkkisläisille, jotka lukee tätä ja etenkin niille, jotka olivat osallisena perjantain bileissä ja etenkin Live in Elevator -performanssissa. En muista, että kovin montaa yhtä hauskaa hetkeä olisi tähän elämään mahtunut.

Päivä päivältä mä olen vakuuttunempi, että te osaatte ihan kaikkea mitä kuvitella voi. Ja ette vaan osaa, vaan olette myös helvetin hyviä kaikessa mitä teette olipa kyse pienestä taktisesta ilmoituksesta pikatoimeksiantona tai vuosikausien brändi- ja ilmeprojektista. Tai juhlimisessa . That's the Team Spirit. Mä en voi kuin hymyillä jokaisella solullani. Kiitos.

Hymyä nostaa myöskin lyhyen tähtäimen markkinaennuste. Huominen on eittämättä hyvä päivä kumpaisellekin iltapäivälehdelle. Tosin toimituksellisten ansioiden ja superskuuppien sijaan on kiittäminen tällä kertaa Kimi Räikköstä, joka osoitti, että muista liki mahdottomalta näyttävä on mahdollista, kun vaan uskoo itseensä ja tekee töitä päämääränsä eteen. Onnea.

Vähän vakavamman ilmeen kasvoille loihtii taas tehyn työtaistelu ja joukkoirtisanoutumisuhkailut. Kyllähän siinä vaan vahvasti näkyy läpi luovan viestintätoimiston työ, noin kylmän analyyttisesti aihetta tarkastellen. Riippumatta siitä kuinka oikeutettuja vaatimukset ovat, tietää varmasti tehykin pelaavansa vaarallista peliä. Voitto tuo pöytiin hunajapurkkeja, mutta toisaalta menetettävänäkin on paljon.

Vaikka laki sanookin, että sairaista huolehtiminen on kuntien ja valtion tehtävä, niin eettisesti tämä puoli argumentoinnista on täysin p-puhetta. Tiettävästi valtio ja kunnat ovat ainoastaan oikeushenkilöitä. Ne eivät ole mitään ilman ihmisiä. Ja lopulta vien tämän ajatuksen siihen, että ihmisistä huolehtiminen on toisten ihmisten tehtävä.

Tämä ajatus varmaankin istuu vahvasti kristillisen uskonnon vaikuttamaan yhteiskuntamme moraalikoodistoon? Ja sama se on muissakin pääuskonnoissa. Tee lähimmäisellesi niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Tästä päästään siihen, mitä tehyllä ja sen takana olevilla sairaanhoitajilla on menetettävänä. Asetelma halutaan pitää viestinnällisin keinoin muodossa tehy vastaan työnantaja. Mutta jos irtisanoutumiset toteutuvat ja sairaaloissa ollaan kusessa aina lasten syöpäosastoja myöten ja lopulta menetetään ihmishenkiä, ollaan viimeistään asetelmassa raha vastaan elämä.

Oikeastaan siihen olisi ollut viisasta pyrkiä jo aikaisemmin, mutta mieluummin tehy otti niskoilleen marttyyrin viitan. Moisella toki saa lähtötilanteessa sympatiaa, mutta jos mietitään pidemmälle, voi se tuoda ongelmia. Jos mennään kiristykseen, jollaiseksi joukkoirtisanoutuminen voidaan käsittää, kiristää marttyyri panoksenaan elämä. Se vie viitan harteilta ja sitten ollaankin tilanteessa, jossa lopputulos on kaikkea muuta kuin selvä.

Täytyy muistaa, että muut ammattiryhmät (käsittääkseni) ovat sairaaloissa hyväksyneet aiemmin tarjotut korotukset. Ja sitten toiset vaativat enemmän kuin muut sillä seurauksella, että tarjouksen hyväksyneet joutuvat venymään toisten työtaistelun takia. Se ei välttämättä ole kovin rakentavaa.

Jos näin pitkälle mennään, ollaan todennäköisesti siinä tilanteessa, että rahansijaan taistelun keskeisillä hahmoilla pyörii päässä enemmän arvovalta, kuin mikään muu. Tehyn johdon on pakko voittaa, koska jäsenet ovat menettäneet niin paljon. Ja aika pelaa koko ajan vastapuolen hyväksi.

Tätä skenaariota petaa se, että vaikka tehyn ääni on yrittänytkin pysyä faktoissa, niin rivien välistä löytyy jatkuvasti enemmän ja enemmän emootiota. Vastapuoli taas on pystynyt hienosti säilyttämään puhtaan ja hillityn asialinjan.

Edellä pohdittu ei lupaa kovin hyvää, jos mietitään muita mahdollisia työtaistelun seurauksia. Kunnat tuskin jättävät sairaita hoitamatta ja kun sairaaloiden kapasiteetti on tapissa, on palveluita ostettava.

En olisi lainkaan ihmeissäni, jos kävisi niin, että monet palvelut ovat yksityiseltä sektorilta ostettuina edullisempia, kuin mitä ne ovat kunnallisesti tuotettuna. Jos näin on ja tämä asetelma käy toteen, ovat sen seuraukset varmasti mielenkiintoiset ja kauaskantoiset.

Jos muistetaan, että läpimennessään vaatimukset vielä heilauttavat inflaatiota iloisesti ylöspäin ja syövät siten omat tehonsa, joutuu lopulta jokainen veronmaksaja maksamaan mahdollisesti korkeamman kunnallisveron lisäksi myös palasen oman ostovoimansa suorana heikentymisenä. Mutta se on vain rationaalista ajattelua, koska eripuraisissa tunteissa on lopulta ratkaisevaa vain se, kuka voittaa ja ketä siinä tilanteessa osoitetaan syyttävällä sormella.

Taidan huomenna käydä kattoon taas tossa takapihan hiekkisellä miten viis lasta onnistuu leikkimään kolmella leikkiautolla ja sopimaan kinansa ilman että kenellekään jää pihviä muiden kanssa. Ehkä ne ei käytä luovaa viestintätoimistoa. Kyllä me kypsät aikuiset sitten tehdään yksinkertaisistakin asioista niin vitun vaikeita...

120 mobiilikiloa

2007-10-17T23:39:00.000-07:00

Vastaan sattui tulemaan mielenkiintoinen uutinen siitä, kuinka UIQ uskoo kännykkäalustojen vähenemiseen. Toimitusjohtaja Johan Sandberg otaksuu käytettävien alustojen vähenevän samaa tahtia, kun kännyköillä käytettävien verkkopalveluiden käyttö yleistyy.

Niinhän se tulee todennäköisesti menemään ja kuten Sandbergkin toteaa, sovelluskehityksessä lisää painoarvoa saavat avoimet alustat suljettujen kustannuksella. Käytännössä siis suurimpien haasteiden edessä ovat Microsoft ja Apple. iPhone toilailujen perusteella etenkin jälkimmäinen. Microsoftilla on sen verran sekä valtaa että massaa - niin organisaatioissa kuin Windows-käyttäjien määrässä, että sillä jyrättäneen.

Koko juttu täällä.

Edit: Kappas. Apple käänsikin kelkkansa. Paitsi järkevää, myös elintärkeää.

Toinen uutinen sai taas pohdiskelemaan, että mennäänkö pian siihen, että ihminen ostaa lentoyhtiöltä vaikkapa 120 kiloa kuljetuskapasiteettia, johon kuuluu sekä henkilön oma että hänen matkatavaroidensa paino.

Lehmänkauppaa

2007-10-16T23:23:00.000-07:00

Tässä jokin tovi takaperin avauduin siitä, kun toimisto nimeltä Zweinstein tai jotain sinne päin kampanjoi teemalla "Ammu mainostoimistoasi". Ilmeisesti kannatti tehdä itsestään ainakin joidenkin mielestä semisti idiootti, koska konsepti on näennä kokenut pienen faceliftin. Luodit on näemmä korvattu lehmällä, ainakin tämän keskustelun perusteella.

Voi miten onnellinen mä olen, jos taannoinen tekstini saa ihmiset nauramaan. Ihmiset nauravat aivan liian vähän ja ottavat siinä sivussa elämän ja etenkin itsensä vähän turhan vakavasti. Toisaalta voisi olla toinen ääni kellossa, jos vastaavalla konseptilla, kuin tuo aiemmin oli, olisi tultu ulos vaikkapa muodossa "Ammu sairaanhoitajia".

Mielessä käväisivät taas myös mainonnan eettiset ulottuvuudet. Muistankohan ihan väärin, jos Twix-patukan mainos, jossa ajetaan skootterilla ja kyytiläinen kolauttaa päänsä puuhun, sai huomautuksen.

En tiedä, mutta ihan kevyesti maistuu vähän siltä, että jollain on osunut liian pienet alushousut jalkaan. Onneksi internetissä senkin voi huutaa maailmalle superuskottavasti nimimerkin takaa.

Tietysti, jos mä reagoisin kaavamaisesti, eikä hissi menisi ihan vintille asti, mä poistaisin ton vanhan blogitekstin tai ehkä editoisin sen muotoon, joka asettaisi tuon keskustelun replan aivan uuteen positioon tässä kontekstissa. Vaan enpä tee sille yhtään mitään, annan olla sen siinä maailman tappiin asti.

Verkko vaan toimii niin, peittely ei toimi. Kerran liikkeelle laskettu informaatio lähtee elämään omaa elämäänsä ja jättää jälkiä. Tässä on merkittävä muutos aikaan, jolloin voittajat - ja heistäkin vahvimmat - kirjoittivat historia.

Toisaalta voi olla ja onkin hyvin todennäköistä, että merkittävä osa sinänsä kelvollisesta informaatiosta hukkuu disinformaatioon, etenkin siinä tapauksessa, että "totuutta" lähdetään muokkaamaan jälkikäteen itselle mieluisampaan suuntaan, joka tarkoittaa samalla luottamuspääoman tietoista tai tiedostamatonta, mutta väistämätöntä uhraamista.

Tiiä häntä. Lehmät on kivoja, mut ei taida jaksaa vilkaista, Juhla Mokka on paljon houkuttelevampi vaihtoehto.

Hyvin on asiat

2007-10-11T11:31:00.000-07:00

Mietin tässä juuri, miten sanoisi kauniisti, että anteeksi arvoisat lukijani tämä huomattavan laiska päivittymistahti, mutta muut yleisöt ovat saaneet jakamattoman energiani ja sanat. Ja Facebook on niin kiva.

Ja toisaalta markkinoinnin rintamalla ei silmiini ole osunut hirvittävästi mitään sellaista uutisoitua tai tiedonjyvästä, josta olisi suuremmin ollut sanottavaa. Ja omista duuneista ei puhuta. Paitsi sen verran, menköön, kun talkootyönä teen, että lupauduin alustavasti kolumistiksi. Hurjaa. Taas jännittää sillä toiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Paitsi, että nyt osui. Amnesty asialla. Toteutus on puhutteleva. Suhteuttakaa vaikkapa tähän tuo taannoinen kotimaisen tulokastoimiston väkivaltaspedeily, joka ilmeisesti oli joidenkin mielestä ihan ookoo. Tai Nelosen Dexter. Ehkä meillä on Suomessa oikeasti asiat ihan liian hyvin?

Ja toinen mainittava on Tervosen Karin kolumni. Kutakuinkin noin se tulee menemään.

Ne, jotka suunnistavat Funkiest-levykaupan ohi, niin poiketkaa poistamassa Pyhimyksen Salainen Maailma. Herran taito käyttää kaunista kieltämme on häkellyttävä, suorastaan virtuoosimainen. Ja flowkin toimii.

Radiopizza

2007-10-03T07:46:00.000-07:00

Varokaa nuoret turtseja, sanoisi Markus Kajo. Outo on tämä maailma, voisi herran suusta kuulua. Kuului multakin tänään. Sähköpostiin napsahti viesti. Lähettäjäkentässä luki, jotta Yleltä oli tullut.

Operaattorituohtumukseni oli noteerattu radiojulkisuuden arvoiseksi. Hurjaa ja hassua. Mä vuodatan, te kommentoitte - tai edes rohkein ja itsevarmin osa teistä - ja lopulta sisältö etsii yleisönsä. Tämän takia rakastan verkkoa ja socialbroadcastingia.

Voit kuunnella sen täältä. Tai sitten odottaa lauantaita ja säätää radiovastaanottimen taajuudelle, jolta kuuluu Radio Peili ja odottaa hetkeä, kun kello on 12:55. Jos missaat, niin sunnuntaina 04:44 pääset kokeilemaan uudemman kerran.

***

Joskus pizzan tilaaminen voi olla niin tragikoominen kokemus, että tälle pyhälle toimitukselle ei voi kuin nauraa vedet silmissä. Nälkä yllätti osan tiimistä, eikä suunnittelupalaveria hennonnut jättää kesken, joten kätevä ratkaisu oli tilata pizza. Hieno voitto kävi mainiosta tekosyystä.

Oli yksimielinen päätös, että pizzan tilaaminen on ehdottomasti projektijohdon tehtävä, joten armas proikkarini otti puhelimen käteensä ja soitti kotipizzan valtakunnalliseen numeroon. Kertoi, että haluaa tilata, ei noutaa.

Puhelu yhdistettiin ja tilaus saneltiin. Kaikki oli hyvin, kunnes hän kysyi toimitusaikaa. Siihen vastattiin, että kyseinen Kotipizza ei toimita, vaan lätyt pitäisi käydä hakemassa. Ei siinä mitään, asiakaspalvelijaa kiitettiin kohteliaasti ja sanottiin, että tilaus tehdään toisaalta.

Toisessa paikassa päästiin pidemmälle, mutta ongelmia ilmeni siinä vaiheessa, kun esille otettiin maksutapa. Näinä aikoina kun harvalla on enää käteistä, joten ainoa vaihtoehto oli pankkikortti. Puhelu päättyi siihen, kun asiakaspalvelija kysyi pankkikortin numeroa. Puhelimessa! Haloo.

Ei siis natsannu, joten Kotipizza sai vielä kolmannen mahdollisuuden kolmannessa toimipisteessä. Suoritus oli edellistä hieman parempi, mutta valitettavasti kaatui siihen, että pankkikorttihöylässä käytettävät lappuset olivat lopussa. Eli kortin numeron voisi sanella puhelimessa.

Voi jeesus! On todistettavasti nähty, että mukana kulkevia maksupäätteitä löytyy monista etnisistä pizzerioista, joten miksei Suomen suurin pizzaketju saa yrittäjiään hankkimaan moisia. Jotenkin järki haraa vastaan, kun pitäisi sanella vieraalle ihmiselle sinisilmäisesti pankkikortin numero. Vaikka uskoisikin rehellisyyteen, niin turhia riskejä kannattaa karttaa.

Lopulta etninen yrittäjä erinomaisella palveluasenteellaan pelasti tilanteen ja tiimi sai apetta kupuunsa. Pankkikorttimaksukin onnistui todistettavasti. Ja ihan protokollan mukaan tietoturvasta tinkimättä.

***

Voittaminen on aina kivaa. Varsinkin liki täydellisellä suorituksella, johon on antanut paljon itsestään ja jonka on saanut tehdä dreamteamin kanssa. Ah. Vetäydyn nauttimaan islantilaisen Múmin sävelten maailmaan.

Pari poimintaa

2007-10-01T06:11:00.001-07:00

Syyskuu hupeni kunnes katosi. Nyt elämme jännittäviä aikoja. Ja lokakuuta, ehkäpä kuukausista kaikkein kauneinta.

*

Muistatehan Nelosen sarjamurhaajamainoksen? Se todettiin hyvän maun vastaiseksi ja mainonnan eettinen neuvosto on antanut sille huomautuksen. Asiasta uutisoi Taloussanomat. Hyvä.

Taas kerranhan asian voisi kääntää niin, että nyt sarja on saanut ilmaista julkisuutta ja uteliaat katsovat sitä enemmän. Tai sitten ei. Harkintakyky on pettänyt.

*

Samaan aikaan, kun töllön puolella kontaktit takaavat ajomäärät kasvavat ja katkotila myydään hyvissä ajoin, jatkaa leffamainonta nousuaan. Elokuvamainonnan digitalisoituminen tekee hommasta sujuvampaa ja noin näppituntumalta voisi olettaa, että mieleenjäävyys pieksää sohvalta puoliunisena katsotun tv-filkan. Tiedä sitten.

M&M

2007-09-28T02:06:00.000-07:00

M&M aikkariformaatissa tabloidin sijaan näyttää erinomaiselta. Pidin.

Ja oho. Kenes naama siellä oli. Jösses. Melkein ujostuttaa.

Elisa, lajinsa viimeinen

2007-09-26T00:19:00.001-07:00

Valitse itsesi näköinen liittymä! Elisa kanssakäymispalvelut tehostavat viestintää ajasta ja paikasta riippumatta! Ja hoettiinhan jo Radiolinjan aikana mantraa: ”Jotta suomalaiset voisivat puhua enemmän”.

Puhuisinhan minä, se on antoisaa. En valitettavasti koe minkäänlaisena kanssakäymisenä sitä, että joudun puhumaan itsekseni. Enkä tarvitse siihen puhelinta, liittymästä huolimatta. En, vaikka operaattorit toiminnallaan muuta yrittävät väkisin osoittaa.

Mutta mennään hieman ajassa taaksepäin, huhtikuuhun. Tuolloin oli aika loikata uralla eteenpäin oma tuttu puhelinnumero mukana. Siihen liittyen taskusta löytyi valtakirja siirron suorittamiseksi. Kätevää, joten ennakoimme ja laitoimme asiat rullaamaan viikkoa ennen uuden vakanssin alkua.

Ensimmäiset kuukaudet taistelimme hallintopäällikkömme kera DNA:n asiakaspalvelun kanssa. Tarkkaa lukua tietää tuskin kukaan, mutta kymmeniä puheluita, sähköpostiviestejä ja fakseja siinä lauottiin.

Välillä operaattoripäässä onnistuttiin hukkaamaan osa dokumenteista. Kiitokseksi tästä saimme lähettää lisää fakseja ja selvityksiä siitä, mikä ongelma operaattorilla oli. On lähes ihailtavaa, kuinka ”hienosti” heidän organisaationsa tuntee omien palveluidensa ja asiakkaidensa tiedot.

Kirjavien vaiheiden jälkeen liittymä saatiin uuden työnantajani nimiin, joka oli edellytys operaattorivaihdokselle. Huokasimme helpotuksesta.

Pian posti toikin toimistolle paketin, josta löytyi SIM-kortti sekä komeita esitteitä hienoista ja joustavista palveluista. Kävimme odottamaan siirtoa. Reilua kuukautta myöhemmin, keskellä kesälomaa tuli viimein ilmoitustekstiviesti: ”Liittymäsi siirto epäonnistui”. Onneksi DNA:n liittymä toimi edelleen.

Elokuussa asioiden selvittely jatkui. Seurasi lisää puheluita ja fakseja, fakseja ja puheluita. Lopulta Elisalta ilmoitettiin, että ongelma on ratkaistu. Ja taas kävimme odottamaan viestiä, joka ilmoittaa siirrosta. Viimein sellainen saapuikin: ”Hyvä asiakas. 25.9.2007 15:49 voit vaihtaa puhelimeesi Elisa liittymäkortin vanhan kortin lakatessa toimimasta.”

Tällä kertaa toiminta oli täsmällistä. Vanha kortti lakkasi toimimasta noin kello 17:00. Huokasin helpotuksesta ja laitoin luurin pimeäksi. DNA:n kortti lensi iloisessa kaaressa huoneen nurkkaan ja asetin Elisa liittymäkortin puhelimeen. Pohdin juhlavasti mennyttä viiden kuukauden taistelua ja laitoin puhelimeen virran päälle.

Tuttuun tapaan puhelin tervehti ensin, etsi sitten verkkoa ja sen myös löysi. Seuraavaksi se ilmoitti rekisteröivänsä SIM-korttia. Voi sitä riemun määrää, kun kolmannellakin rekisteröintiyrityksellä saapui ilmoitus: ”SIM-kortin rekisteröinti epäonnistui.”. Keksin luultavasti koko joukon uusia kirosanoja.

Tässä vaiheessa tämä nopea, vaivaton ja helppo prosessi oli kestänyt vain viisi kuukautta. Lopputuloksena minulla on Elisan liittymä, joka ei toimi. Kiitos! Nyt minulle jää enemmän aikaa painia pätkivän laajakaistayhteyden ja sähköpostiongelmien parissa.

Nyt ymmärrän, että joustava palvelu tarkoittaa joustavuutta nimenomaan asiakkaalta. On pelottava ajatus, millainen järistys markkinoille olisi, jos joku operaattori panostaisi ihan oikeasti laatuun.

Kehuja aiheesta

2007-09-22T12:29:00.000-07:00

Aivan helmi toi Seppälän After Work Party -spotti, jossa seikkaillaan Jorvin sairaalassa. Kerrankin ääni ja kuva synkkaa niin, että 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi.

Toinen yhtä upea tuttavuus on Lumenen kuvamaailma. Siis toi platinakaunotar vuonolla ja lisäks toi lähteestä heijastuva katse. Parhautta.

Ammu ihmisiä

2007-09-18T21:03:00.000-07:00

Mä olen ehkä taas tosi tylsä tyypi ja muutenkin ankea ihminen, kun mun mielestä tänään järjestettävää Mainonnanpäivää sponssaavan mainostoimisto Zweinsteinin saitti on hyvän maun vastainen. No kattokaa nyt!

Oletko kyllästynyt mainostoimistoosi?
Tekisikö mielesi ampua heitä?
Meillä se onnistuu.

Tietty puolustuksena voisi olettaa toimiston edustajan älähtävän, ettei siinä nyt oikealla väkivallalla uhkailla. Vastavetona voisi sanoa, että ei ole väliä, onko tosissaan vai ei, jos käyttää välineenä toisen elämän kyseenalaistamista. Ihan kaikki ei ole soveliasta.

Tietysti homma viedään oikeaoppisesti loppuun asti, eikä saitilla löydy ainuttakaan nimeä. Jotenkin tosi yllättävää. Pelkkä geneerinen sähköpostiosoite, numero, johon voi lähettää tekstarin ja postiosoite. Onks tää niinku tosi guerillaa? Asiakkaana mua vituttais siinä vaiheessa, kun käyntikortti on hävinnyt.

Toisekseen, jos kerran pesäeroa mainostoimistoihin halutaan tehdä, niin miksi ihmeessä itsensä täytyy tituleerata mainostoimistoksi?

Vai onko tää sittenkin jonkun tosi "luovan" tai sellaiseksi haluavan toimiston rekrytoinnin jatke? Eihän tällaista voi olla. Tää ainakin oli hilpeä. En oo ihan varma, että mitenkä huonoa makua osoittavaksi tämän sitten asettaisi, kun tuo ensinmainittu juttu jo veti pohjat aika syvälle. Ja jos johonkin haluaa viitata, on epäsuora vinoilu yleensä paljon päräyttävämpää kuin sormella osoittaminen, vaikka se tapahtuisi siis tosi nokkelalla sanaleikillä.

Mä ainakin lähtisin rakentamaan hommaa ihan oman pelin kautta, tuomaan esiin omaa ajattelua, korostamaan vahvuuksia, demonstroimaan (vrt. BOB:in alkutaival), enkä puhtaasti mollaamaan muita (joku voi kysyä, että mitä vittua, sullahan on tämä blogi? Juu on, mutta, jos et ymmärrä, niin lue toi tän kappaleen eka lause uusiksi). Siinä käy yleensä huonosti. Eikä se kerro mitään mairittelevaa mainitusta ajattelusta. Nähdäkseni kritiikin tehtävä on rakentaa, ei itsetarkoituksellisesti tuhota.

Joten voi ny helvetti. Pankaa se gänstäräppiä suoltava ämyri kiinni, lopettakaa toi spedeily ja käyttäytykää ammattiylpeydellä.

Edit: Saksan opinnoista sen verta kauan, aikainen aamu ja liian vilkas alitajunta, että meni vähän sönkkösönkkötypo toi nimi. Mut nyt se on suunnileen oikein.

KVG

2007-09-17T01:08:00.000-07:00

Okei, nyt mä sorrun tähän vaikkapa tämän blogin yli 100.000 sivunäytön kunniaksi. Eli mennään tänne johtaneisiin hakusanoihin ja katsotaan, josko jotain vinkeää löytyisi.

Ensin tältä päivältä: Evia Viherjuuri.
Mielenkiintoista. Onkohan viimeinkin tapahtumassa paluu Viherjuurille ihan noin nimimielessä. Olisi se parempi kuin tämä mun nyrjähtäneessä mielessäni aina enemmän lähdeveteen kuin markkinointiviestintään assosioituva nykyinen. Jotain varmasti tapahtuu, ei osakkeen kurssi olisi viime viikolla pompannut.

Nimihakujen ykkönen on sponsorointitoimisto Maljassa vaikuttanut, nyt ilmeisesti premium pullovesien parissa työskentelevä Tomi Grönfors. Herran energisyys ja ideoita pursuava mieli eivät voi unohtua.

Yllättäen Tissit löytyvät vasta sijalta 25. Niitä kiinnostavammaksi koetaan esimerkiksi Harjalan Esso, Al Qaeda, joku helvetin Antti Huttunen sekä mainonta +50.

Merkittävää on myös, että top-sataan kiilaa ainoastaa tietyssä kohderyhmässä tunnettu Pekin Pehku. Yhtä jännittävää on se, että Akselotli kiinnostaa kansaa tämän epätieteellisen tutkimuksen perusteella enemmän kuin Igglon laskin.

Karvahattu painii täsmälleen samoissa luvuissa kuin Ezpa, Timo Everi ja Vappunaamarin teko. Hieman alempana sama toistuu hakusanoilla Iso palli, Jari-Pekka Rautamaa sekä Kukkopuku.

Seuraava saa joka kerta kahvit nenästä. PHS haista vittu. Jääköön salaisuudeksi, mistä hakija on peräisin. Ei PHS:ltä kuitenkaan.

Mutta lopetetaan onnellisesti: +Rakas +hyvää +työpäivää +kortti hellyyttää aina.

Ihmeellinen tämä internet.

Edit: Kato perskele. Näinhän se on. Blogin nimi taisi olla enne. Perin viherjuurin ovelaa.

Jamo!!! Jamo!!! Jamo!!!

2007-09-12T07:18:00.000-07:00

Ihan timanttia. Äärimmäisen nerokasta. Oivaltavaa mediankäyttöä ja täydellistä ajankohtaisuutta sekä konseptuaalista ajattelua. Unohtamatta rohkeutta. Ja helvetin hyvä tyyppi tekijänä. Onneksi olkoon Jamo!

Ai mitä helvettiä? No tätä. Luovat-blogissa lisää aiheesta. Löytyy tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta.

Yksi ilmoitus. Kokosivu, eikä mitään piiperrystä. Suoraviivainen toteutus. Uteliaisuuden herättävä copy ja siten äärimmäisen vahvasti toimiva ohjaus verkkoon. Oikeasti toimiva, huikeiden lukujen valossa. Ja viesti , joka on kätketty rivien väliin. Ah. Eikä mitään turhaa tekonäppärääkikkailua.

<3 Sarkasmi.

Eikä siinä vielä kaikki. Yhden puhelinsoiton jälkeen sain kaupan päälle vielä epäkohtelias-kahvi-tunkee-kysymättä-nenään-naurut erään kontekstiin liittyvän henkilön nopeaa reagointia ja huumorintajua osoittavasta puhelusta poimitulle "Käytättekö Bobia vai PHS:ää?"-kysymykselle. Ja vastaukselle: "Ei, ihan omin voimin teimme.".

Voi voi, on tässä maassa enemmänkin vähintään saman tason suunnitteluosaamista, näkemystä ja oikeasti huikeita relevantteja ja katalyyttisiä ideoita. Tätä näkemyksentasoa verkon kanssa kasvaneen suunnittelijasukupolven esiinmarssi tulee tarkoittamaan. Onneksi.

Nyt voi jäädä vain odottamaan Sataman lupaamaa vastinetta. Eläköön dialogi.

Ja Jamo, sulle bisse tai vaikka tosi monta tästä riemunpäivästä. Heti jahka Kuopioon tulen visiteeraamaan seuraavan kerran. Tulipas ikävä aikoja, kun Koljonniemellä upeita konsepteja kehittelimme kera naurun. Se mökkikeikkakin on vielä odottamassa. Break a leg ;)

ICT-trendit 2008

2007-09-11T10:56:00.000-07:00

Voisi aloittaa talsassa olleesta ICT-trendiennusteesta. Kymmenen trendiä on poimittu Espoolaisen Idean konsulttitoimiston Kalle Snellmanin sanomisista. En malta olla kommentoimatta.

1. Netti- ja tilausTV muuttavat TV-katsomistottumuksia.

Hmm. Joo, mutta tätä on tapahtunut jo. Youtube vaikkapa. Tai Joost. Maksukanavat ovat lyöneet läpi muutamassa vuodessa, mutta en jaksa uskoa, että perinteistä tv:tä kanavana käyttävät tilaustöllöt tiettyjen rajoitteidensa takia ihan hirvittävästi breikkaisivat.

2. Laitteissa käytettävyys on in.

Joo, sehän on itsestäänselvää. Mutta ei unohdeta sitä designiakaan. Eihän iPhonekaan ole vielä meillä.

3. Paikannuslaitteista tulee jokanaisen ja -miehen arkileluja.

Eivätkös ne ole sitä jo? Uskoisin että läpimurto tapatuu nimenomaan GPS:ää hyödytävien palveluiden osalta.

4. Kiinalaiset brändit ilmestyvät.

En jaksa uskoa. Olen ehkä väärässä. Ehkä autoissa, mutta marginaalisesti. Lasketaanko Taiwan Kiinaan? Mutta odotan vähän pidemmällä janalla paljon vahvempaa ja jyräävämpää venäläisten brändien vyöryä yli Euroopan.

5. Mobiilipelit ja -markkinointi alkavat viimeinkin toimia älypuhelimissa.

Kun mobiilin ja internetin raja on häilynyt ja huomioidaan tuo GPS, niin näin varmasti tulee tapahtumaan. Sama pätee peleihin. Miten mobiilipeli sitten määritellään? Ihan kelpo business ne ovat olleet tähänkin asti.

6. Kuluttajien sähköiset kirpputorit ja keskinäinen e-myynti lisääntyvät.

Todennäköistä.

7. Teknofirmat havahtuvat ilmastonmuutokseen.

Havaintojeni perusteella tämä on tapahtunut jo, eikä pelkästään teknofirmojen osalta vaan samaa laulua laulaa koko talouselämä. Toinen juttu, erityisesti Suomessa on huoli työvoiman laadusta ja riittävyydestä.

8. Teknovimpaimien yhteensopivuus paranee.

Sitä mä odotan. Laskisin tämän osaksi tuota alun käytettävyyttä.

9. Rahoittajat hylkäävät web 2.0:n.

Jos palvelu saa massat liikkeelle, se kiinnostaa varmasti. Toinen juttu on sosiaalisten medioiden yhteisöllisyyden hyödyntäminen ehkäpä monelta osin demografioita korvaavana elementtinä markkinoinnin suunnittelussa. Pikemminkin ansaintalogiikka kehittynee näiltä osin.

10. Verkko-, harrastus- tai kulttuuriyhteisöjä opitaan käyttämään myyntikanavana.

Tai niiden käyttöä tehostetaan...

Sääli, ettei artikkelissa valaistu lainkaan tuon arvioin pohjalla olevista tutkimusmetodeista tai datasta.

Apple sitten hölmöili raskaasti iPhonen kanssa. Vaikea käsittää, miten hinnanalennus onnistuttiin sössimään noin. Ja vaikea käsittää, että miksi hintaa leikattiin jo nyt. Tietysti volyymi houkuttaa, mutta noin radikaali leikkaus uhkaa vähän tuotteen haluttavuutta. Toinen juttu on tuo soittoäänisähläys. Että pelkkiä maksullisia. Luulisi, että tuotetteen menekkiä edistäisi järjestelmän vahva avaaminen käyttäjälle lisäarvoa tuottaville sovelluksille.

Ja lopuksi se tärkein asia: CMX:n uusi Talvikuningas-levy. Yksi ainoa kappale, joka on neroutta alusta loppuun. 8000 kappaleen painos, numeroituja jokainen. Boksi on enemmän kuin laatikko, se on keskeinen osa teosta. Ja äänimaisema huikea. 40 kuuntelun perusteella luulen, että se on todennäköisesti vuoden paras albumi mun kirjoissa. Ja vastassa on kuitenkin huikean kovia lättyjä. Hankkikaa, nauttikaa ja ihastukaa!

Karsittu, siis klassisesti pakattu versio tulee myyntiin joskus puolen vuoden päästä. Sitä ennen, jos on hidas, joutuu tyytymään vain netistä (ostettavaan) ladattavaan äänitteeseen. Näin se homma pitää hoitaa nykyään. Orkesterilta ja EMI:ltä täyden kympin suoritus.

Mitä on voittaminen?

2007-09-09T04:43:00.000-07:00

Sitähän se, hauskaa, palkitsevaa, hedelmä työstä, jota tekee määrätietoisesti ja sen makuun ei taida kyllästyä. Nämä ulottuvuudet ovat päivänselviä. Mutta ne kokeakseen on paikallaan aina silloin tällöin muistuttaa itselleen, millainen reitti tuohon päämäärään on vielä.

Kaikki lähtee epäonnistumisista. Kun kirjoitin näkemyksestäni hyvän suunnittelijan ominaisuuksista, sivusinkin tätä. Täytyy olla rohkeutta epäonnistua ja nähdä virheet, joista oppii vain osana suurempaa suunnitelmaa. Se on vaikeaa, tekee ehkä hirvittävän kipeää ja pelottaa välillä. Mutta se on paitsi erittäin antoisaa, myös pidemmän päälle palkitsevaa.

Tie voittoon kulkee uhrauksien kautta. Täytyy olla valmis antamaan itsestään ja riisumaan suojaus, jonka saa siitä, että toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Jos jokin uusi ei toimi, ihminen palaa äärimmäisen helposti vanhaan. Vain koska uusi epäonnistuminen pelottaa ja siten päämäärä unohtuu. Ei siinä mitään, toisille turvallisuus sopii.

Ja voittaminen vaatii uskallusta. Lapsilla sitä on. Kuvittele ipana, joka ei osaa ajaa pyörällä, mutta uskoo, tietää ja tekee kaikkensa määrätietoisesti. Tai kuvittele aikuinen, joka jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei voi olla aivan varma. Eikä tiedä, että varmuus on kognitiivisten prosessien seuraamusta, eikä tunne kaiken hallitsemista.

Määrätietoisuus on ehkäpä tärkein osa voittamista. Kun päämäärä on kirkkaana mielessä, tietää mitä sen saavuttaminen vaatii. Se tuo tekemiseen keveyttä. Jokaisen osan voi perustella itselleen ja nähdä pätkänä pidempää janaa. Oli se välillinen onnistuminen tai epäonnistuminen. Ne voi kuitenkin nähdä osana kaksitasoista rakennetta, joka vie eteenpäin riippumatta siitä, kummalla tasolla hetkellisesti sattuu olemaan.

Oppiminen näyttäytyy ongelmina. Kun toiset kutsuvat asioita riskeiksi ja haasteiksi, toiset näkevät mahdollisuuksia. Ja tämän oivalluksen hedelmänä oppiminen nopeutuu. Syntyy kasvukausi, joka huipentuu huippusuoritukseen, jossa kaikki natsaa. Luonnollisesti tätä seuraa ehkä vähemmän antava kausi, kun uudesta huipputasosta täytyy luoda rutiinia. Mutta seuraava kasvukausi seuraa taatusti ja sitä jaksaa odottaa, jos vain pitää päämäärän mielessään.

Kun on päättänyt, mikä on itselle tärkeää, pystyy karsimaan pois kaiken epäoleellisen. Juju on siinä, että nähdessään onnistumisen ja epäonnistumisen osana samaa synteesiä, on olennaiset asiat astetta helpompi tunnistaa.

Kehitys nyt vaan vaatii turhista asioista luopumista, jotta voi valmentaa itseään, omaa mieltään ja ajatteluaan mahdollisimman tehokkaaksi ratkaisemaan yllättäviäkin ongelmia. Eikä yllättäviä haasteita, joiden ennakointi on mahdotonta voiteta ylpeydellä vaan vain ja ainoastaan nöyryydellä.

Ja lopulta, voittaminen asuu sydämessä. Jos sydän on mukana, raha seuraa perässä. Maksaisitko sinä rahastajalle? Mä en ole koskaan uskonut etupainotteisiin laskutusmalleihin, ellei taustalla ole tietynlaista luottamusta ja varmuutta. Siksi voittajan sydän sitoutuu tavoitteisiin, hän tietää tekevänsä oikein ja hyväksyy pelinsä säännöt. Siksi voittajan sydän on avoin, palava ja kurinalainen. Oikotietä ei ole.

Jos miettii monelle niin hellyyttävän tärkeitä palkintoja, vaikkapa noita Cannesin kissoja, niin ei voi sanoa kuin tuitui taas kerran nähdylle jälkipyykille... Miten meillä onkin täällä kulttuuri, jossa pohditaan, miksi häviämme sen sijaan, että kysymys kuuluisi: Miten voitamme?

Helmi ja sikoja

2007-09-07T07:17:00.000-07:00

Onpas mukava olo. Takana ehkä paras presentaatio ikinä. Ja sitä edeltävä antoisa viikko. Tiimi toimi täydellisesti, jokainen täydensi toistaan, ylitti itsensä ja auttoi muitakin tekemään saman. Lopputulos oli timanttia. Ja täydellinen prese siihen päälle. Vielä kun alla oli yksi parhaista briiffeistä ikinä.

Ja nyt edessä siintää viikonloppu. Vituttaa tosin tämä edelleen jatkuva kamerattomuus. Ehkä vielä jonakin päivänä... Joten kävipä tieni levykaupan kautta. CMX ja Manu chaon tuoreimmat tarttuivat mukaan. On ilo nähdä, kuinka levyjen kansiin panostetaan. Molemmat ovat kauniita, hienoja ja tuovat teokseen jotain lisää. Mahtavaa. Myös äänet toimivat. Kaunista, hienoa, vaikuttavaa ja koukuttavaa.

Asiaan.

SEKillä viuhuu mono. Kertovat, että kolmisenkymmentä ihmistä saa lähteä. Sääli ja tragedia, mutta ilmeisesti välttämättömyys. Ja esimerkki siitä, kuin ihmiset joutuvat maksamaan johdon virheistä.

Bussissa osui aamulla silmiini Welho TV:n tarrakamppis. Voi jeesus! Kuvassa Rambo ja teksti jotenkin "Tämä pitäisi ottaa osaksi suomalaista varusmieskoulutusta.". Toisessa oli kolme Disneyn hahmoa ja teksti kertoo siitä, kuinka reippaita lapsenvahteja ne ovat.

"Painatte tuosta napista, kun loppuu, niin alkaa toinen ohjelma. Isi/äiti lähtee nyt tuonne lähiöravintolaan/lukemaan duunisähköposteja/laiminlyömään lapsiaan jollain muulla tavalla."

Ei tuollaista voi tehdä. Ei noin voi sanoa. Arveluttavaa, eettisesti kestämätöntä, ei kerro mitään tuotteen tai palvelun arvosta ja herättää negaatioita. Todella amatöörimäistä ja tekonokkelaa. Jesjesjes. Go for it. (Ei taida olla itsellään sen tekijällä muksuja. Toivon sydämestäni, ettei ole)

Kontrastina vaikka tänään taksia ajanut Israelista lähtöisin ollut mies, joka kertoi valokuvistaan ja niihin keksimistään otsikoista. Pesi Welhot noin miljoona-nolla. Toivottavasti hän saa joskus toteutettua unelmansa näyttelystä.

Aika surkuhupaisa oli myös Nelosen sarjamurhaajakamppis. Kyllä suunnittelijoidenkin pitäisi nähdä koko yhteiskunnallinen konteksti ja kantaa vastuunsa myös lapsista, vaikka kuinka starba olisi kuinka isossa toimistossa. Talvikki sanoikin jo kaiken paljon paremmin, joten siteeraan itse idän karpalomustikka-aurinkoa:

"Äiti, jos sitä sarjamurhaajaa ei pysäytetä mikään niin se tulee meillekin?"
Sitä sarjamurhaajaa sitten muistetaan iltarukouksissakin.

Onneks penskat ei osaa vielä lukea. Ihan tosi upeeta mainontaa, nuttura kireellä vaan toivon että miettikää sitä mediaa. PRGL. HLVTE.
Asiat voi tehdä toisellaki tavalla jos viitsii nähdä vaivaa.
Turha tulla lässyttämään mistään tarkoituksellisesta provokaatiosta.

"Tottakai kaikki medialukutaitoset ihmiset ymmärtää että kyseessä on vain kikka" jolla saadaan ihmiset innostumaan.

"Olethan varmasti yli viisitoistavuotias"- läpyskä liimattuna noiden "kiellettyjen mainosten" kylkeen on kyllä jo jopa kaltaisteni kottaraisten älyn aliarviointia.

Näin on.

Nyt meiltä puuttuu enää tv-sarja amfetamiinin iv-käytöstä ja pedofiliasta. Sekä niitten päräyttävät kamppikset. Sitten maailma olisi valmis. (Impukoitten Sir Luttinen muuten joskus pohti, että jahka maailma on valmis, se tulisi valaa betoniin. Sen jälkeen kaikki pitäisi valaa vaaleanpunaiseen betoniin. Hämmentävä kaveri.) Tai no, realityt noista teemoista ja "Haluatko kansanmurhaajaksi?" niin sitten.

Voi mediasuunnittelu sentään. Eikä asiakkaan tarpeiden, tuotteen arvon ja kohderyhmän ymmärtämisenkään pitäisi niin vaikeaa olla.

(Tässä on ihan selvä salaliitto. Welhon netti on oikutellu kuukausikaupalla ja nyt tilttas taas oikein pidemmän kaavan mukaan. Taidan vaihtaa Soneraan.)

Rollon markkinassa

2007-09-02T05:08:00.000-07:00

Sinänsä täysin epäolennainen ja jokseenkin merkityksetön asia, paitsi että se yleistyessään ärsyttää.

Mikä on se ihmeellinen liike-elämän kielenkäyttöä heiluttava trendi, joka saa fiksut ihmiset vääntämään markkinat yksikölliseen muotoon? Kenties siitä tulee turvallinen tunne, ehkä yksiköllinen käsite ei tunnu niin armottomalta ja arvaamattomalta. Mutta eikös markkina ole kovin suppea käsite. Markkinoilla olisi paljon enemmän kasvupotentiaalia.

Vai onko siinä sittenkin ripaus osoitusta siitä, että hei mä seuraan miten mielipidevaikuttajat puhuvat ja käytän täsmälleen samoja termejä kuin he? Sinänsä niin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta toisaalta erä suomiräbäyttäjäkin sen dumaa osuvasti: "Kukaan ei oo johtanut seuraamalla."

Tuskin tietoinen arroganttiuskaan käy selitykseksi. Lopulta epäilisin sylttytehtaaksi Englantia, jossa sanaa käytetään yksiköllisessä muodossa. Sääli, sillä tämä selitys ei ole viestinnän parissa työskenteleville ihmisille erityisen mairitteleva. Pitäisihän nyt yksi tärkeimmistä työkaluista hallita. Tai sit mä oon vaan niinku ol'skool tässä casessa. Mut yhtä kaikki ainakin ylpeä äidinkielestäni.

Rovaniemen markkinaan vein mä Lapin kultaa
Sitähän on mulla niin kuin etelässä multaa

Känniääliöt!

2007-09-02T00:39:00.000-07:00

Kännissä olet ääliö. Siitä on jauhettu. Vaikka ei pitäisi olla millään muotoa epäselvää, että juuri niinhän asia on. Kamppis on ilmeisen onnistunut, koska se on kirvoittanut huomattavan määrän keskustelua.

Blogistan kohisee. Just Sopivasti. Turisti. Birdy. Varahvontta. Pörrö.

Moni näkee clipissä tapahtuvan raiskauksen. Jengi siis kelailee asioita ihan omilla aivoillaan. Se lienee tekijöiden tarkoituskin.

Matkan varrella Sanoma Oy on poistanut yhteistyökumppaneiden listalta ja korvaanut Helsingin Sanomilla sekä Ilta Sanomilla.

Voisin heittää tähän parikin esimerkkiä analogioista muihin rikoksiin, mutta toisaalta en koe mielekkäänä rinnastaa niitä raiskaukseen, joten jätän tekemättä.

Mun nähdäkseni tuo ei kuitenkaan ole ollut alkujaankaan mikään kannanotto raiskausta suvaitsevan mielipiteen puolesta. Vai pitäisikö siinä sanoa isolla, että “juo vaan, se on raiskaajan vika.”.

Ei rikos voi olla uhrin vika, sanoohan sen jo järkikin. Sen sijaan jokainen voi ihan omilla toimillaan pienentää todennäköisyyttä joutua rikoksen uhriksi. Aikuisilta sitä jopa voisi odottaa (ehkä jopa vaatia). Julmaa, raadollista mutta realistista. Jos se pää kerta pitää saada sekaisin, niin tehköön sen riskit minimoiden.

Tietysti tämäkin näkökulma on kaksinaismoralistisen ajattelun maailmassa tuomittava. Onhan Päihdelinkinkin keskustelualuea herättänyt huomattavaa kritiikkiä, josta suurin osa on muuta kuin rakentavaa. Vaikka siellä jopa nämä kakkosluokan ihmisiksi syrjäytetyt osoittavat kykenevänsä itsekriittiseen ja -ironiseen ajatteluun.

"Mutta kyllä se vaan niin on, että jos et vähintään kerran viikossa flippaa DMT-hyperavaruuteen kommunikoimaan fraktaalimaahisten kanssa, olet vitun tylsä tavis ja ali-ihminen!"

Muuta

Viinavero nousee 15 %. Helvetin hyvä. Sääli, ettei voi nostaa enempää.

Ishkur's Guide toElectronic Music on sisällöllisesti aivan mahtava palvelu, käytettävyyskin hyvä. Ja ah, nuo trancen ääniavaruudet :)

Tequilan sivut menee vähä hassusti rikki. No ainakaan ei tartte enää ongelmoida, ettei heidän blogiinsa pysty linkkaamaan.

Kokeilkaa

2007-08-29T23:48:00.000-07:00

Kaunis. Have a nice trip.

Hillitön.

Esimerkkejä

2007-08-29T09:00:00.000-07:00

On vähän sellainen fiilis, että tästä pitäisi sanoa jotain, mutta ei oikein keksi mitä. Onkohan ton huomioarvot tutkittu? Ja hieno kuponkikin. Vaikka ne lupaa viiden vuoden tippumattomuustakuun, niin mä tipuin heti. ;D

Meinasin tilata Tieteen Kuvalehden. Se on viihdyttävä. Eilen oli suora tippunut luukusta. Ois onnaillu kestotilaus sitä kautta, kaks ekaa lehteä erikoishintaan ja hillittömän kallis lahja siihen päälle. Jes! Tosin mitään mainintaa sen normaalihinnasta ei ollut. Ihan hillitöntä!

Klassiseen tapaan tuli ainakin kolmasti kyllä selväksi, että kylkiäisinä olisi saanut joko veitsisetin tai mp4-soittimen. Mitään detskuja ei niistäkään mainittu. Parhautta! Paitsi, että muotoonsa nähden oli aika kalliiksi arvioitu. Tilkkari oli vielä pultattu kiinni johonkin isoon lakanaan ja palautuskuoressa oli joku lärpäke. Siinä vaiheessa oli jo palanut käämi, mä halusin sen lehden, enkä askarrella, joten anti olla.

No olihan siellä pienellä sentään maininta, että voi tilata netistäkin. Siksikö siitä piti tehdä niin vaikeaa siitä kirjeellä tilaamisesta? Tietty on klassinen koulukunta, jonka mielestä suora on sitä parempaa, mitä pidempään ihminen viipyy sen parissa. Ehkä tossa oli se itseisarvo. Jäi tilaamatta.

Muutoksen haasteet

2007-08-26T05:46:00.000-07:00

Lueskelin Kari Tervosen jutun, jonka hän oli kirjoittanut, kun oli puolestaan lueskellut kirjan fuusioista. Lukekaa se alle, niin päästään eteenpäin. Fuusiossa toteutuu se ihanan klassinen skenaario, jossa asiakasorganisaation johdossa tapahtuu henkilövaihdoksia.

Eikä moiseen tarvita edes fuusiota, uusi toimitusjohtaja luonnollisesti muokkaa organisaation näkemyksensä mukaiseksi tai markkinoinnin ja viestinnän johdossa vaihtuvat kasvot, kuten työelämässä tapana on.

Tämähän taas asettaa mainostoimistot varpaalleen. Nykyinen päätoimisto ehkä skarppaa entisesestään, uudet kolkuttelevat ovia ja tunkevat linjoille jopa kyllästymiseen asti. Jokainen osapuoli pelaa peliä, jossa pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman hyvän aseman.

Tässä astuu kuvaan tunneäly, joka markkinointiviestintää suunnittelevan toimiston näkemyksen ja mahdollisten henkilösuhteiden osalta määrittää aika keskeisesti sen, mihin suuntaan homma tulee menemään.

Monessa tapauksessa mainostoimiston proikkareilta, ehkä suunnittelijoiltakin soisi löytyvän edes kohtuullinen määrä HR-konsulttiin rinnastuvaa osaamista. Laskuttaa siitä tuskin voi, mutta muutokseen liittyvien jännitteiden tiedostaminen, niihin reagointi ja ratkaisujen hakeminen on nähdäkseni keskeinen osa asiakkuuden vaalimista. Erityisesti tulenarassa muutosvaiheessa.

Yksi suuri riski moisessa on se, että muutosta läpikäyvät ihmiset prosessin edetessä hoksaavat aiheesta tai aiheettomasti osoittaa syyttävällä sormella mainostoimistoa. Erityisen mahdollista tämä on, jos yksittäiset ihmiset eivät koe tulleensa kuunnelluiksi, vaan toimiston näkemys on jyrätty läpi muutosvaiheessa vahvan ja dominoivan ihmisen toimesta.

Nämä ihmisten väliset jännitteet ovat pirun mielenkiintoinen juttu ja niissä on viljalti arvokasta tietoa. Joskus suora "mitä teillä on menossa?" -kysymys saattaa olla ihan paikallaankin varsinkin, jos taustalla on pidempi ja henkilökohtaiseksi syventynyt suhde asiakkaaseen. Muissa tapauksissa tieto on kerättävä pienistä rippeistä, ilmeistä, yksittäisistä sanoista ja eleistä pitkin palavereja, sähköposteja ja puhelinkeskusteluja. It's electric.

Luovuus ja suunnittelija

2007-08-25T03:16:00.000-07:00

Aina silloin tällöin pohtii sitä, mistä ideat lopulta tulevat. Itseäni viehättää kovin muusa-ajattelu, mutta ei sekään riitä vertauskuvaksi sille keitokselle, mikä päässä kuplii. Välillä siitä voi ponnistaa välittömästi konkretioihin, toisinaan taas on hedelmällisintä pyöritellä abstrakteja palikoita päässä, antaa niille karkea sanallinen ja kuvallinen muoto ja heittää ne jollekulle toiselle. Kun tämä saa siitä heti kopin ja jatkaa siihen jotain lisää, se tunne on ehkä parasta tässä työssä.

Sitten ovat nämä tapaukset, joissa vastaus ilmestyy hyvin intuitiivisesti päähän jo briiffiä ottaessa. Tulee mieleen kesäloma ja sen aikana askertelamani kiveys. Pappani käveli paikalle ja ihmetteli, miten osasin moisen tehdä ja mistä tiesin, että se sopi siihen niin hyvin. Totesin, että se kiveys oli siinä jo ennestään. Mä tein sen näkyväksi.

On metkaa, kun asiat vaan ottavat ja ilmestyvät päähän. Aamulla herätessä jostain on pullahtanut asiakkaan strategiaprojektiin tarvittavat neljä kilpailuetua. Aamukahvia, kynä ja paperia ja töihin kertomaan, että "tätä se mun uneni tiesi".

Lueskelin muuten Suokon kommentit tarkemmin ja pohdiskelin niitä hetken. Hänen mukaansa mainostoimiston ei pitäisi pyrkiä niin syvälle strategioihin vaan keskittyä luovuuteen. Sinänsä ihan vinha perä asiassa. Harvalla toimistolla tässä maassa on kompetenssia tuohon strategiseen ulottuvuuteen ja liiketoiminnan proaktiiviseen ymmärtämiseen. Ja niin tulee olemaankin, jos kärkisuunnittelijoilla ei ole liiketaloudellista koulutusta.

Tältä pohjalta ajatus solahti sitten hyvän suunnittelijan ominaisuuksiin. Mä askartelin aiheesta joskus oikein listan, mutta näköjään kyberavaruuden suuret jumalat ovat omineet sen, asettaneet minulle saavuttamattomaksi. Tai sitten olen nimennyt tiedoston aivan liian luovalla tavalla.

No joo. Kärkeen mä nostan kattavan yleissivistyksen, taiteelliset kyvyt ja liiketalouden tuntemuksen. Näillä ei tee kuitenkaan mitään mullistavaa ilman kykyä itsenäiseen ja oivaltavaan ja myös kyseenalaistavaan ajatteluun.

Sitten tarvitaan vuorovaikutustaitoja, rohkeutta ja nöyryyttä (muttei nöyristelyä) sekä kykyä omaksua asioita nopeasti. Ai niin, tietysti taito hahmottaa abstraktejakin asiakokonaisuuksia ja paljon, paljon tunneälyä ja sen kylkeen vähintään kohtuullinen psykologian tietämys.

Tämän kaiken lisäksi pitää olla jano, liekki joka palaa sisällä, se intohimo tekemiseen joka erottaa oikeat menestyjät siitä pellearmeijasta, joiden silmissä loistavat dollarinkuvat. Päälle ekstrana vielä kielitaito, AD:lle verbaaliset kyvyt, copylle voimakas visuaalisuus, oman persoonan likoon laittaminen ja vastuullisuus.

Vastuuta otetaan ja se kannetaan. Myös muiden puolesta riippumatta siitä kuka virheen teki. Työt tehdään, ei vapaamatkusteta ja jos virhe tapahtuu ja asiakas siitä reklamoi, niin se myönnetään, pahoitellaan eikä ainakaan osoitella alihankkijaa sormella. Virheitä pitää uskaltaa tehdä, mutta korkeintaan yksi kussakin asiassa ja siitä ottaa opiksi.

Laajasta sosiaalisesta verkostosta ei luonnollisesti ole haittaa. Harrastuksien puolelta voi lyötyä paljonkin duunia ruokkivaa. Ja lisäksi sopivan määrätietoinen ote, jolla vapaa-ajasta pitää kiinni. Se on suuri ja ruokkiva lähde.

Jahka moisen kohtaa, niin luovuuden ja tuloksien kannalta otollisin ajan allokointi lienee 20 % ympäristön havainnoinnointiin, 50 % ajattelu ja keskustelu, 20 % työn hedelmien korjaaminen, eli toteutus. 10 prossaa työhyvinvointiin ja sosiaalisten suhteiden vaalimiseen, rentouttavaan nauruun, kahvitaukokeskusteluihin, musiikkipolemiikkiin ja kaikkeen mahdolliseen.

Ja totuushan on turhan monessa, etenkin pienemmässä, että pohjat tehdään huonosti, suunnittelu juosten kustaan kiireessä ja parhaatkin resurssit on kiinni tuotannossa ja kaikessa näpertelyssä, jonka voisi ostaa ulkoa.

Puskaradiota

2007-08-23T23:32:00.000-07:00

Ylen uutisissa käsiteltiin puskaradiomainontaa. Sinänsä ihan hyvä juttu, mutta näkökulman valinta ei ole välttämättä kaikkein objektiivisin. Kuningaskuluttajassa tuo olisi ollut täysin ymmärrettävää, mutta uutisissa odottaisi, että aihetta pöllytettäisiin hieman laajemmin. Ainahan hommassa on ollut läsnä viidakkorumpu, ennen mediamainontaa se oli vahvemmin kuin koskaan.

Missä helvetissä on markkinointi-ihmisten näkökulma? Miksi asian tiedostaminen nähdään potentiaalisena ongelmana? Nyt nähty on vain pintaraapaisu yhteen asian ulottuvuuteen, olisin odottanut Yleltä parempaa.

Hyvä peppu

Talsa kertoo, jotta Ruotsissa kohistaan Sloggin peppukisasta. Huolet tuntuvat vähän kaukaa haetuilta huomioiden internetin nykyisen luonteen. Kohtuullisen suuri prosentti verkon sisällöstä taitaa kuitenkin olla kuva- ja videomateriaalia, jossa ihmisten päällä ei ole edes Sloggin alusvaatteita.

Mary Lee Sjönell antoi vinkkejä leijonan metsästykseen.

Publiciksen johdossa J.P. Rautamaata seuraava Timo Suokko lausui muutaman sanan julkisuudessa. Tosin eipä tuosta hirvittävästi kostu.

MOS-uutiset

2007-08-22T10:18:00.000-07:00

Tekisipä mieleni ottaa pieni läpileikkaus viikon uutistarjonnasta, kun muutama mielenkiintoinen juttu on silmiin osunut. Ei kai moiseen muu auta, kuin antaa palaa vaan -attitude

Nimitysonnittelu

Ensimmäkin Mainonta on syvältä ja allekirjoittanut onnittelevat aiemmasta ammatillisesta elämästä tuttua Marina Krausea Comma Groupin ja Midas Touchin yhdessä perustaman Midas Touch LomaSuomi Oy:n toimitusjohtajanimityksestä. Menestystä sinne, olette sen ansainneet! Ja terkkuja tutuille.

Yrityksen nimessä toki hyödynnetään kaksi taustalla olevaa tarinaa, mutta sen palveluiden arvoista ja niiden ilmetymästä asiakasyrityksille ja loppuasiakkaille sekä arvo- ja palvelulupauksesta olisi ehkä jotain osuvampaakin voinut kiteyttää. Mitähän muuten Kulovalkealle kuuluu?

Palkkamalttia

Teknologiateollisuus puolestaan puhuu asiaa suitsimalla palkkamalttia aloille, joilla tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa kuin sen jäsenistön. Soisi ammattiliittojenkin kantavan kortensa tuottavuuden eteen pelkän rahastamisen sijaan. Ehkäpä yhteistyössä työnantajajärjestöjen kanssa olisi saavutettavissa työhyvinvointia edistäviä ratkaisuja, mikä suoraan varmasti vaikuttaisi tuottavuuteenkin. En vaan ole koskaan ymmärtänyt muutoksen vastustamista pelkän periaatteen takia.

Verorahojen tehokäyttöä

Välillä täytyy hämmästellä sitä, ovatko asiat Suomessa sittenkin liian hyvin. Poliisilla ei nähtävästi ole parempaa tekemistä, kuin FPS:n tukemana ennaltaehkäistä kulttuurin korkeaa ilmentymää, katutaidetta.

Meneltemä on varsin huvittava, tiedustelun tehostamiseksi kyseinen instituutio käyttää Googlea. Jenkeillä on sentään Echelon, joka kuulee meidänkin kännykkäpuhelumme ja seuloo sähköpostimme.

(Offtopic - Jännittävää, että iPhonen tietoturvasta jaksetaan vouhottaa, kun armeijassa sattui silmiin osumaan elävä demonstraatio siitä, kuin gsm-puhelin saadaan melkeinpä kotikonstein kuunteluun muutamassa sekunnissa.)

Joutuu siteeraamaan erästä tuttavaa: "Tämä taitaa valitettavasti vain tukea käsitystäni siitä, että mikäli jostakin evenemangista ei tiedota viikkotolkulla etukäteen pitkin poikin julkisia nettifoorumeita ja tienvarsia, on poliisi sen olemassaolosta pihalla kuin lumiukko.".

Blogilöydös

Kiitos sähköpostiin pudonneen vinkin, muistan viimein mainita muutaman kerran semisatunnaisen surffailunkin kautta löytyneestä Strategy of Giving -blogista. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Luonnehdinnan mukaan kyseessä on blogi, joka yhteisöllisyyden kautta pyrkii kehittämään yrityksille uuden strategisen, antamiseen perustuvan ajattelumallin.

Asialla pätevää porukkaa Yhtyneiden Kuvalehtien omistamasta Kynämies Oy:stä. Tööttään linkin vielä tuohon listaukseen jatkoksi, niin löydätte tulevinakin aikoina tämän tuttavuuden helposti.

Mömmöissä

Marmain Heimo Hatakka ilmoittaa toimituksen kommentissa, että verkossa yhteisöllisyys on low involvement -tuote. Voi voi, pahasti metsään menee. Kyllä se on aika huikeaa, ehkä kirjoittajan oma cup of tee on vielä löytymättä. S0 n00b. Rinnalle kaivettu pienoisrautatie-esimerkkikään ei tuo lisävalaistusta. Ihq. Lisäksi artikkelista puuttuu täysin näkökulma verkkoyhteistöjen ilmenemisestä ihan IRL. OMG. Lopuksi teksti kääntyy vielä lehtiin ja niiden sähköiseen ulottuvuuteen, josta muistaakseni lyhyehkö tovi sitten kirjoitinkin muutaman sanasen. lol.

Muuta

Evialla menee vieläkin huonosti, vaikka noin vuosi sitten taidettiin vakuutella, että daivaava kehitys on vain väliaikaista. Käsittääkseni johdossa on tapahtunut kuitenkin hyvin vähän muutoksia. Vaikea uskoa, että oikenee. Mutta pitihän muuan maihinnousun Normandiassa olla epäonnistumaan tuomittu.

Laundryn blogiin ei voi kommentoida ilman rekisteröitymistä. Ärsyttävää. Lehmänhermoni eivät kestä. Mutta hyö linkkasivat Stig Doggin Vadelmasuklaaseen ja pohtivat, miksei herraa ole alistettu markkinoinnin alttarille.

Tuli mieleen tuttavani kertomus ajalta, kun hän oli jakanut mainoksia jossain päin Vantaata. Erään oven kohdalla hän oli ottanut nipun käteensä, kun ovi oli pöllähtänyt auki. Ovelle tullut, klassiseen hippi-stereotypiaan täydellisesti osunut hahmo oli tehnyt palvovia eleitä ja todennut: "Oi suuri mainonnan jumala, säästä minut lappusiltasi.". Nauratti.

Sonera arvostus

2007-08-20T01:43:00.000-07:00

Tuttavien ongelmia kyseisen lafkan asiakaspalvelun kanssa seurattuani (ja vastaavat myös muiden osalta havainneena) olin jo menettää toivoni. Mutta yllättäen yrityksen antama kannanotto liftasi mielikuvan ja sympatiat aivan uudelle korkeudelle.

TeliaSonera on nyt silmissäni (ainakin hetken) yritys tiedetään ja ymmärretään, mutta ennenkaikkea uskalletaan sanoa! Tätä kutsutaan mielipidejohtajuudeksi ja asiakaslähtöisyydeksi.

Lausunnon mukaan TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle, ja vaatii siksi mm. ei-kaupallisen tiedostojen jakamisen laillistamista nettikäyttäjien yksilönsuojan ja oikeusturvan toteutumiseksi.

Yrityksen toivomuslistaan kuuluvat myös kuluttajien oikeus kiertää (naurettavat) DRM-suojaukset ostamistaan teoksista ja kasettimaksujen rajoittaminen vain ei-uudelleenkirjoitettaviin tallennusmedioihin.

Esille otetaan raikkaasti myös tekijänoikeusjärjestöjen epäterve valta-asema. Sen korjaamiseksi ehdotetaan lakisääteisesti vapautettua kilpailua tekijänoikeusjärjestöjen välille..

Tämä lienee myös yksi käännekohta puolittaisessa hiljaisuudessa muhineessa operaattoreiden, viihdeteollisuuden ja tekijänoikeusjärjestöjen välisessä kitkassa. Ajattelun on pakko muuttua.

Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Tavaramerkillistä?

2007-08-15T10:39:00.000-07:00

Olipahan hieno ukkonen! Vain popcorn puuttui, niin täydellistäkin täydellisempi elokuvaelämys olisi ollut totta. Valkokankaan virkaa toimitti koko taivas.

Aivan tämän kuun alussa uutisoin tunnettujen tavaramerkkien rekisteristä. Talsan mukaan rekisteröinti alkoi vilkkaasti ja perille on tullut jo kolmetoista hakemusta.

(Voi turkanen, puoliapinanvarjokuva ja päihtynyt apina vieköön, artikkelia on muokattu, eikä historiaa näe, prkl)

Olisin poiminut tähän sieltä lainauksen. En nyt muista, kenen suusta asia tuli, mutta sanojasta riippumatta siinä kohtaa mainittiin jotain seuraavaan tyyliin: "Esimerkiksi tavaramerkkiä koskevassa oikeudenkäynnissä voi näyttä, että tavaramerkki on yleisesti tunnettu."

Tuossa on ongelma. Minun mielestäni. Ei välttämättä suuri, mutta mahdollinen. Mieleen hiipi ajatus, että syntyykö Suomeen kahden kerroksen tavaramerkkien järjestelmä, jossa toiset ovat paremmin suojattuja kuin toiset. Toisten pitää erikseen todistella yleinen tunnettuutensa tai muutoin osoittaa, että heillä on oikeus tavaramerkkiin, kun toiset voivat viitata tuohon rekisteriin.

Asia on sinänsä hyvä, mutta jonkinlainen linjanveto olisi hyvä saada jo tässä vaiheessa. Eli selkeä maininta siitä, mikä on rekisterin juridinen asema. PRH:n sivuilla olevan alkuperäisen informaation perusteella olin vahvasti siinä käsityksessä, että uusi rekisteri olisi ensisijaisesti vain tietopankki epätietoisille siitä, mitä pitäisi tietää, ei niinkään mikään suurten ja mahtavien paremman suojan varmistava väline.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, miten korkealle rima sinne pääsemiseksi asetetaan. Suojaahan laki edelleen myös vakiintuneita, rekisteröimättömiä tavaramerkkejä. Onko uudella luettelolla, kuten PRH sitä kutsuu, mitään virkaa.

Laki ei ole muuttunut, eikä sano mitään uuden luettelon asemasta. Onko uusi rekisteri (tai tietokanta) lopulta turhaa byrokratiaa, jonka vaihtoehtona olisi ollut aiemman rekisterin kehittäminen? Johtaako luettelo jopa suurempiin sekaannuksiin kuin ennen, jos joku otaksuu, että riittää, kun asian tarkistaa yleisesti tunnetujen luettelosta?

Maailmassa monta

2007-08-13T23:13:00.000-07:00

Kun seikkailee verkon ihmemaassa, jäävät Liisan kokemukset valkoisine jäniksineen, pelikorttisotilaineen ja hatuntekijöineen toiseksi. Internet pursuaa ajoittain todella käsittämättömiä kummallisuuksia. Tällä kertaa kaninkolona toimi Jyväskylän liepeillä sijaansa pitävien tuttujen Cutline-niminen yritysallianssi.

Siinä ei sinänsä ole vielä mitään ihmeellistä, ellei jätkien asennetta, intoa ja lahjakkuutta lasketa sellaiseksi. Ihmetta ja kummaa se on, kun vertaa Cutlinen henkilöiden nimiä ja osaamista helsinkiläisen Ide Advertising & Design Ky:n henkilöstöön. Luulin, että ihmisten kloonaaminen oli eettisesti arveluttavaa. Tiedä sitten.

Tietysti asiaa kysymään näiltä varmasti tutuiksi tiedetyiltä ihmisiltä. Olivat hämmästelleet asiaa. Pohtivat, josko Jyväskylässä on turhan tiukkapipoinen ja jämähtänyt asenne, kun moinen ei tunnu hyvältä saati soveliaalta. Ehkä täytyy juoda vielä toinen kupponen kahvia, että ymmärtäisi, mistä on kysymys.

On muuten harvinaisen ärsyttävä ratkaisu tuolla Ideadvertisingin sivustolla. Fläsäintro paukauttaa selaimen koko screenille. Se tuntuu henkisesti samalta, kuin nämä parhautta huokuvat Tuomu Ruudun taklaukset. Mutta itse siis on henkisesti venäläispelaajan asemassa. Asia nyt vaan on niin, että moinen automaatio on henkistä väkivaltaa. Minä haluan pitää selaimeni ikkunan tismalleen itselleni sopivassa koossa, sen verran mulkvistia asuu minussakin.

Liiketoiminnan kannalta jännittävä ratkaisu on piilottaa yhteystiedot Mitä-linkin takaa aukeavan linkin taakse. Käyttäjänä odottaisin näkeväni ne heti sivulta tai etusivun yhteystiedot-linkistä. Vähän saman ongelman kanssa painii Ilme-nimellä itseään kutsuva mainostoimisto. Kotisivuissansa on jotain etäisesti tuttua...

Sen enempää visuaalisiin, teknisiin ja käytettävyyttä koskeviin ratkaisuihin kantaaottamatta kuitenkin täytyy hämmästellä, että yhteystiedot on taas jemmattu hieman piiloon. Tutkiskelunkaan jälkeen en löydä sivuilta tietoa, missä kaupungissa toimisto pitää majaansa. Sen sijaan tiedän, kuinka pitkä kukin Ilmeen ihminen on. Mä olisin ehkä ankeana ihmisenä korvannut sen vaikka osaamista koskevalla tiedolla. Tai jättänyt pois. Tai vienyt pidemmälle.

Muuta

Sähköposti jyrää suorassa.

Verkkomainonta jyrää Ranskassa.

Päivitin blogit toptenin.

Lopukevennyksenä vielä pieni spekulatiivinen, mutta hyvin tehty uutispätkä kahden tunnin takaisista tapahtumista. Mitä olisi elämä ilman internetiä? (via Musiikkiuutisia)

Tästä jatkaa hetken kuluttua sää.

Visuaaleja

2007-08-12T04:15:00.000-07:00

Löytyipäs mainiota ja inspiroivaa sunnuntailukemista. Data visualization: modern approaches. Via lili-on-air.

Illalla tuli pohdiskeltua oman käyttäytymisen pohjalta verkon ja painetun lehden suhdetta. Asiasta on kirjoitettu niin paljon, osuvaa ja hienoa, että tuskinpa siihen enää mitään uutta sanottavaa on. Silti oli mielenkiintoista oivaltaa omat toimintamallit.

Se, että uutinen tulee heti verkkoon seuraavaa lehteä odottavan panttaamisen sijaan syventää suhdetta lehteen. Asia ei mene ohi, jos seuraavan päivän aviisia ei ehätäkkään selaamaan. Toisaalta se, että uutisten, jotka ovat olleet jo verkosta löytyvät myös lehdestä, tarjoaa mahdollisuuden olla jäämättä paitsi mistään, vaikkei netistä uutisia jonain päivänä ehättäisi lukemaankaan. Siinä on syy tilata lehti, vaikka saman löytäisikin verkosta ilmaiseksi. Ja se käyttöliittymä. Ah.

Mutta kyllä parasta oli Monty Pythonin huumori. Koskee vatsa- ja poskilihaksiin vieläkin nauraminen ja hymy. Pitäisi varmaan laittaa mattoon kirjoitus jälkipolville: Yleisradio vastaa tästä kahvitahrasta.

– Kakolan vankimielisairaalan ylilääkäri sanoi aikoinaan, että hän viihtyy paljon paremmin Kakolassa kuin yliopistossa, koska ilmapiiri ei ole niin väkivaltainen.

Talsassa oli mainio näkökulma tähän aikaan, huippuosaajiin, huipputuloksiin ja huippuvalmiuksiin. Lukekaa ihmeessä.

Huippu on hassu sana. Ihan kuin huppu, mutta viipottavampi. Ei ollenkaan terävä, pikemminkin paraabelimaisen pyöreä.

Paholainen käsitteissä

2007-08-11T04:17:00.000-07:00

Nostetaan nyt tännekin, kun yhteiskunnallisia ilmiöitä ja mediakulttuuria tässä aika vahvasti sivutaan. Aiheena siis käsittämätön, tuomittava ja järkyttävä lasten kolmoissurma, jollaisia ei soisi Espoossa tai muuallakaan Suomessa tapahtuvan. Asiaa ruoti Junakohtaus, jonka blögiin pikkutunneilla kommentoin seuraavaa:

Käsittääkseni lähes minkä tahansa ongelman ratkaiseminen noin demokraattisten arvojen perusteella vaatii ensimmäiseksi ongelman myöntämistä. Nainen voi olla väkivaltainen siinä miessä mies. Naisen väkivalta on yhtä vakava asia kuin miehen, vaikka mies keskimäärin löisikin kovempaa. Toisaalta jos asiaa käsittelee henkisellä tasolla, ovat naisten kyvyt olettamien mukaan suuremmat ja siten kyky henkiseen väkivaltaan vahvempi ja viiltävämpi.

Keskustelun täytyy olla sukupuolittunutta niin kauan, kunnes naisten väkivaltaisuus myönnetään ja asetetaan samalle viivalle miesten kanssa. Koska kaikki erottelua aiheuttavat syyt ovat myös vahvasti sukupuolittuneita. Suuri osa byrokratiasta on sitä yhtälailla. Vai miksi ihmeessä erotilanteessa lapset tuomitaan enimmäkseen äideille?

Ongelma taitaa lopulta konkretisoitua äitiyden käsitteeseen. Vain nainen voi olla äiti. Jokainen nainen voi. Yksikään mies ei voi olla kaikkia termin allaan pitämiä asioita. Jokaisella ihmisellä on äitisuhde, huono tai hyvä. Hyvä luo ideaaliäidin käsitteen, johon huononkin suhteen kokeneet nojaavat. Vain siksi, että tahtovat sitä, tahtovat sukoa parempaan. Äiti on hyvä. Tätä käsitettä vastaan väkivalta sotii. Äiti ei voi olla paha.

Hymyä

2007-08-10T06:49:00.000-07:00

Oioioi! :D

The latest release from R.Kelly of Punavuori.

Näkökulmia perjantaille

2007-08-09T23:47:00.000-07:00

Työmatkakin voi yllättää.

Talsa tarjoili taas kerran asiaa: Suomen Kaupan Liiton varatoimitusjohtaja Heikki Ropponen syyttää kansanedustajia itse kirjoittamansa lain rikkomisesta, kun ainakin naisedustajat käyvät kampaajalla itsenäisyyspäivänä, vaikka lain mukaan kampaamot ovat silloin kiinni. Ropponen vaatii poliitikkoja vapauttamaan kauppojen ja kampaamoiden aukiolot holhouksesta.

Joskus sanat ovat kuin sakset konsanaan. Ei kandee jäädä väliin.

Kauppaan liittyen löytyi myös toinen näkökulma, vähän kauempaa.

Kevennyspommi

2007-08-08T05:54:00.000-07:00

Enpäs tynnyrissä elävänä ihmisenä ollut ennen tätä päivää törmännyt Pommiradioon. Törmäsin heti, kun moisesta suositellen vinkattiin. Kiitosta siitä. Ja katso! Etusivulla koreili klassikkotasoinen slogan: Vaihtoehto kaikelle paskalle.

Jostain mielensopukoista heti mentaalinen mainosspiikkeri alkoi huutelemaan testimonialia.

Vilkaise saittia, sulje silmäsi ja kuvittele, kuinka möreä-ääninen mies puhuu intomielisesti nasaalisoundilla: "Kävin vessassa ja pöntössä oli toimituksen jälkeen pommiradio. Näytin vaimollekin ja usko, että oli sekin ihmeissään!".

Kampissa on fifi

2007-08-07T02:33:00.001-07:00

Kampissa on fifi kaikissa kerroksissa. Näin ilmoitti siellä koreillut taulu. Wlanista olen kuullut, wifinkin assosioin langattomaan tiedon välitykseen. Mieleen tuli Pietarinkadun Oilers go go -jääkiekko-ohjelma ja sieltä ikiajoiksi aivokuoreeni syöpynyt repla: "Jermu Pisto, sehän on koiran nimi.". Yhtään valkoista puudelia ei silmiini osunut. Ei mikään ihme, kun olettaisin, ettei lemmikkinsä kauppakeskukseen tuonutta kovin suopeasti katsottaisi. Vaikka sen nimi olisi Fifi.

Etsimistä täytyi siis jatkaa ja liitelin syvemmälle harmaaseen massaan kalloni sisällä. (Työkaverit kutsuvat niitä aivoiksi.)

Heti kohta löysin langanpään. Guy de Maupassantillahan on novelli Mademoiselle Fifi. Se on oikein mainiota luettavaa, mutta kirjakauppa on vain ensimmäisessä kerroksessa. Siispä eteenpäin pohdinnassa. Kiipeilin korkeammalle tajunnantasolle, josta löytyikin assosiaatio; fifi hook on kiipelytarvike, mutta kiipeilyn sijaan tiedot viittaavat paikassa lähinnä päinvastaiseen ja paljon nopeampaan liikkeeseen.

Olin jo vikistä epätoivosta, kun vastaus löytyi yllättäen wikistä: Fifi - prison slang for an artificial vagina. This is often constructed from a sock and a rubber or latex kitchen glove or pastic bag.

Pääsinpäs sanomaan

2007-08-05T02:18:00.000-07:00

Välillä hämmästyttää, miten pihalla keltaisen lehdistön toimittajat ovat. Sattuipa näkökenttäni terävämmälle alueelle pääsemään (voiko siltä muka välttyä?) se toinen mainittuun kategoriaan kuuluva aviisi ja sen kannesta otsikko: "Jani Wickholm joutui terapiaan". Jouduin lukemaan sen pariin kertaan, kun en silmiäni tohtinut uskoa; miten niin joutui?

Käsittääkseni terapiaan päästään eikä jouduta. Ainakin Suomessa. Tietysti on mahdollista, että toimittaja on päässyt syntymään ja varttumaan maassa, jossa terapiaan joudutaan. Muussa tapauksessa on suorastaan kiusallista, ettei ihminen ole päässyt sisäistämään asiaa, josta sitten joutuu kirjoittamaan joko tahattoman tai tarkoitushakuisen tökerösti.

(tämä teksti päässee tarkoitushakuisen tökeröön kategoriaan, koska en hallitse edes sarkasmia saati itseironiaa)

Psykiatriseen sairaalaan ihminen saattaa joutua jos lähete on siis vastoin hänen tahtoansa. Kysymyksessä näissä tapauksissa on lähes aina jonkinasteinen psykoosi tai itsetuhoisuus. Tosin valtaosa itsetuhoisista potilaistakin haluaisi päästä osastolle, jottei henkisestä tuskasta päästäkseen joudu riistämään omaa henkeään.

Vai olenko päästänyt itseni putoamaan trendien kelkasta, enkä ole joutunut ymmärtämään, että itsetuhoisuus on nyt hot ja niin in. Ai eikö?

Olisiko asian ydin sittenkin se, ettei toisia ihmisiä ymmärretä eikä edes kunnioiteta. Sanoihan Sarasvuokin, että kaikki kehittyminen - johon kontekstin laajentaminenkin eittämättä kuuluu - tapahtuu silloin, kun pääsee astumaan ulos omalta mukavuusalueelta.

Tietysti hedonistiseen vellip*rs*mentaliteettiin kuuluu se, että silmät joutuu ummistamaan ettei tietoisuuteen pääsisi mitään epämiellyttävää. Ettei pelottaisi, vaikka hei, mehän ei pelätä mitään, vaikka uikuttaen luikitaankin kaikkea kauheaa karkuun.

Totuus taitaa olla kuten Julma-Henri sen sanoo: "Mitäpä hullut terveistä tietäis, kerron sulle terveisiä hulluja, sun ajatukset on arvokkaita sillä terveet on hulluja. Pelätään sitä mitä ei ymmärretä, ymmärretään sitä mitä ei pelätä". Biisi taisi olla 091006. Harmi, että tarkkanäköisimmät ihmiset tekevät jotain muuta kuin lööppejä. Joutuu ehkä kuunteleen.

Hiiiiih! ;D

2007-08-05T00:46:00.000-07:00

Aurinkoinen sunnuntai, aamukahvia ja google.
o.O
O.o
>.<
O.O
>.<
OMG! 8/ Siellä se on.

”Tietysti siinä on särö. / Siksi se on täydellinen.” Uusien kirjoittajien sarjassa debytoi omassa verkkoblogissaan runsaasti runoutta julkaissut Antti Huttunen. Lue esittely ja runot täältä."

Kiitos.

L. Casei Defensis

2007-08-02T23:48:00.000-07:00

Danone Actimel on jogurttijuoma, jonka ainutlaatuinen L. Casei Defensis -maitohappobakteeri auttaa parantamaan luonnollista vastustuskykyäsi. Tämän maitojohdannaisen eliksiirin osalta pystyttiin eilen aamulla töihin marssiessani promootiokojua Kamppiin.

Jossain vaiheessa alkuillasta, kun sorvi oli viimein pysähtynyt oli ohjelmassa paluumatka. Vaan osuipa ikävä yllätys sen varrelle. Pitkin ja poikin kiveystä oli tyhjiä Actimel-pulloja ja monipakkauksen pahveja, jokunen esitekin ja valtava määrä jogurttiläiskiä. Mitä lähemmäs Narinkkatoria pääsi, sitä enemmän moista maassa makasi.

Tänä aamuna maa oli tyhjä, mutta ilmassa leijaili tuoksu, joka nyt ei omiin suosikkeihin lukeudu. Pilaantuvan maitotuotteen löyhkä on inha.

Voi olla, että ne, jotka kiskoivat jogurtit naamaansa ostavatkin entistä enemmän, mutta uskoakseni muutama muukin on tehnyt saman havainnon kanssani. Osa heistäkin saattaa jopa tiedostaa sen, ehkäpä välittääkin, lopulta valittaa tuttaville.

Tuskin olisi ollut aivan ylivoimaisen haastavaa haalia paikalle useampia roska-astioita. Vaikka ihan Actimel-pullon muotoisia, niin olisi yhden teltan ja roskamäärän sijaan ollut paremmin ja myönteisemmin erottuvaa näkyvyyttä. Joku näppärä teksti vielä tuoteargumentteihin sopivasti ja hoplaa. Tai sitten maassa muhivien bakteerien ja mahdollisten vatsatautien laskelmoidaan lisäävän tuotteen menekkiä vieläkin enemmän. Tiä häntä sit.

Sumplinen

2007-08-02T01:46:00.000-07:00

Uuden Sumpli.com-palvelun etusivun kysymyspatteristo kertonee puolestaan, mikä homman arvo on. Palvelun kautta on mahdollista ratkaista muunmuassa seuraavat tuskalliset ja elämää suuremmat kysymykset: Mikä on paras aika isomman joukon tapaamiselle? Milloin syömään, pelaamaan, tai vaikka saunomaan? Mikä ajankohta sopii mahdollisimman monelle parhaiten?

Palvelu säästää eittämättä koollekutsujan mielenterveyttä, kun yhtäaikaa ei tarvitse omaan muistiinsa turvaten yrittää löytää toimivinta ratkaisua 23 ihmisen toisistaan poikkeavien aikataulujen, erityistoiveiden ja reunaehtojen mukaan. Aika näyttäköön, mikä homman arvo tulee käytännössä olemaan. Onnea matkaan!

Tunnetut tavaramerkit

2007-08-01T21:38:00.000-07:00

Huomio, huomio! Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti ottavansa käyttöön uuden, laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelon. Jos tällainen yritykselläsi sattuu olemaan tällainen, niin sen voi ilmoittaa uudeen rekisteriin 15.8. alkaen.

Päätös uudesta rekisteristä tehtiin jo kesäkuussa ja kiitettävän nopeasti se toteutetaan myös käytännössä. Luettelo ei ole tavaramerkkirekisterin osa, vaan selkeästi erillinen tietokanta. Sen tarkoitus on palvella elinkeinoelämää, asiamiehiä ja kaikkia muita tahoja, joilla syystä tai toisesta on tarvetta saada tietoa laajalti tunnetuista merkeistä.

Mikäli virasto käsitellessään myöhempiä tavaramerkin rekisteröintihakemuksia havaitsee tutkimuksissaan luetteloon merkityn sekoitettavissa olevan merkin, ilmoitetaan tästä niin hakemuksen tekijälle kuin aikaisemman laajalti tunnetun merkin haltijalle riippumatta siitä mihin luokkaan tai luokkiin merkkiä haetaan rekisteröitäväksi.

Luettelon tietoa ei tavaramerkin rekisteröintihakemusten osalta oteta huomioon viran puolesta relatiivisena esteenä.

Merkintä luettelossa pysyy voimassa 5 vuotta, jonka jälkeen merkintä voidaan hakemuksesta uudistaa. Uudistamisen yhteydessä pitää toimittaa näyttö merkin tunnettuudesta samoin kuin hakemusvaiheessa. Näyttö voi tällöin tapauksesta riippuen olla vähäisempikin.

Luettelon tarkoituksena on lisätä tietoisuutta laajalti tunnetuista tavaramerkeistä ja siten ehkäistä ennalta ristiriitatilanteiden syntymistä. Luetteloa koskeviin ratkaisuihin ei ole valitusoikeutta.

Riot goes on

2007-08-01T07:08:00.001-07:00

Tänne on pelmahdettu viimeisen kahden päivän aikana tolkuttoman usein hakusanoilla Riot-E, Riot On tahi Riot Entertainment. Kertokaa oi ilmaantujat, mihin tämä liittyy. Ilmeisesti Riotin takana olleista ihmisitä ainakin osa on aktivoitunut entistäkin mehevämmin suunnitelmin ja armoton huhumylly pyörii pitkin poikin maailmaa? Onko näin?

Ehdottomasti mielenkiintoisin haku tähän mennessä on ollut "projekti sisustus riot". Jakakaa tietonne, tehdään kollektiivista tutkivaa journalismia :P

Kolikon toinen puoli

2007-07-30T11:16:00.000-07:00

Kuka muistaa eilisen? No, ei sen niin väliä, vaikka juuri silloin linkkasinkin Marko Parkkisen haastatteluun talsa.fihin muutaman kommentin kera. Tänään samainen saitti sitten jatkaa dialogin ruokkimista ja suunvuoron saavat Mainostajienliitto ja MTL.

Luettava on enimmäkseen varsin huojentavaa, joskin muutamassa kohdin piti hieman yskäistä, esimerkiksi Taru Eboreinen loppulasautuksen: - En menisi sanomaan, että mikään osa on mainonnasta on turhaa, jos se on ammattitaidolla tehty. Ei ole olemassa väitettä tukevia tai sen kumoavia tuloksia.

Totta sinänsä, onhan perin harvinaista, että ammattitaidolla tehdystä mainonnasta olisi liiketoiminnalle haittaa. Ovela pirulainen laittoi tuon ammattitaitoinen sanan tuonne sekaan. Kaikki tarpeetoon voidaan sysätä ammattitaidottomuuden piikkiin. Toisaalta se, ettei jokin ole turhaa ei välttämättä tarkoita, että se olisi tarpeellista saati sitä, etteikö hommaa voisi tehdä paremmin. On turhaa valita parempaa huonompi vaihtoehto.

Toinen juttu sitten on, minkä verran asiakasyritykset ovat valmiita maksamaan tuloksellisesta mainonnasta. Käyvän hinnan, tuumaisi jokainen pöydän toisella puolella istuva, mutta onko asia varmasti näin. Mikä takaa sen, ettei kilpailutuksella kerätä viiden toimiston ideoita ja homma viedaan sitten edullisimpaan. Ja sama uusiksi taas muutaman vuoden päästä? Mitattavat tulokset, pitäisi vastauksen kuulua.

Kesän saldo

2007-07-29T08:02:00.000-07:00

No niin, lomat alkavat olla muutamaa viimeistä tuntia vaille takana ja huomenna sorvi pyörähtää taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa käyntiin. Luonnollisestihan viimeisen työviikon tasaantuntu tahti kostautui sitkeänä kesäflunssana, joka nieli myös osansa lomasta.

Kesän saldo oli sinänsä mainio. Sisko pääsi onnellisesti naimisiin ja seremonia mestarin tehtävässä huomasi tapahtumatuotantokokemuksesta olevan huikeasti hyötyä. Ennakkoon optimistiselta näyttänyt aikataulu piti mainiosti ja häät sujuivat mallikkaasti muutoinkin. Traumaattisempiin kokemuksiin luettakoon sormesta puraissut minkki ja sitä seurannut jäykkäkouristusrokotuksen hankkiminen.
"Eteläinen, itäinen vai läntinen alue?", aulaemäntä kysyi.
"Kai se on toi eteläinen, kun olen Espoosta."
"Ai, sit sun pitää mennä tonne päivystykseen"
Piikki oli käsivarressa noin viidessä minuutissa. Jotain ihan muuta, kuin Puolarmetsän TA:lla tuntikausien jonottaminen.

Vähintään yhtä päräyttävää oli taistella puolisen tuntia keskellä yötä silmämääräisen havainnon perusteella 15-kiloisen hauen kanssa. Se vei tällä kertaa pidemmän korren, mutta pienempiä saaliskaloja sentään kävi veneessä hyvän matkaa toistasataa.

Eniten nauratti Kuopion Farmari-maatalousnäyttelyssä ollut parivuotias pojanviikari, joka yritti syöttää lampaalle lakua. Ilme oli hämmentynyt, kun lammas ei herkkua arvostanut.

Parkkisen Marko sitten otti ja jätti Bobin. Keväällähän homma johdonmukaisesti kiistettiin, vaikka sitä yleisesti povattiin. En tiedä, olisi asian hieman toisenlainen hoitaminen ollut tyylikkäämpää kuin nyt toteutunut, varsinkin, kun viimeinen naula arkkuun ilmaastui Talsa.fissä otsikolla Yrityksen mainostavat liikaa.

Sinänsä haastattelussa on paljon asiaa. Erityisesti seuraava tekstinpätkä sai minut hymyilemään:

Käymättä jäivät runsaan kymmenen vuoden mainostoimistouran aikana muun muassa Cannesin mainosfestivaalit, juhannusviikon - päivin ja öin - kestävät megalomaaniset mainostöiden missikilpailut Välimeren paahteisella rantakaistaleella.
– Aika kallista, Parkkinen kuittaa.

Oikea asenne. Ja vieläkin enemmän hymyilin tässä kohtaa:
– Menetin monta läheistä lyhyen ajan sisällä. Se pakotti miettimään elämän suuntaa. Tajusin, ettei kannata käyttää kovin paljon elämän korvaamattomia hetkiä vain siihen, että tekee rahaa. On valittava ne jutut, joihin uskoo.

En siis menetyksille vaan oivallukselle. Ja lopulta sai nauraa räkättää, kun luki lukijoiden kommentteja. Käsittämätöntä, miten puun takaa kyllä on pokkaa huudella, vaan harva rohkenee tehdä saman omalla nimellään. Onhan se täälläkin nähty. Vaan täytyy ymmärtää, että sieluja on monenkokoisia, siitä se elämän rikkaus syntyy.

Mitäs muuta. Ah, Laitilan Oivalla oli kesän paras radiospotti, siitä tuli hyvälle mielelle. Toyotan uutukaisen radiosekunnit taas eivät saaneet riemusta hyppimään. Samalla tuli tarkkailtua oman mediakäyttäytymisen muutosta.

Radio ja printti olivat ne kaksi kanavaa, joihin vähää enemmän törmäili. Ja tietty myymälämatskut, jotka lähinnä aggressiivisuutensa vuoksi ärsyttivät ja saivat etsimään jotain vähäeleisempää. Netissä surffaaminen rajoittui muutamaan sivustoon, kaikki haahuilu jäi pois. Ja telkkari, sitä ei ole tullut tuijotettua sitten kesäkuun kuin muutama satunnainen sääennuste.

Lomien ratoksi

2007-07-02T13:40:00.000-07:00

Venäläinen ystäväni vinkkasi mainion videon. Katsokaa kokonaan, varmat naurut. :) Tätähän pitää kokeilla.

Taivaskortti

2007-07-01T22:32:00.000-07:00

Luottokortti, jonka kuvan saa itse valita vaihtoehdoista on jo vanha juttu. Myös erinäisten bonuskorttien yhdistäminen pankki- ja luottokortteihin on nähty. Jopa täysin vapaavalintaisella kuvalla olevan pleksin on saanut lompakkoonsa, jos moisen haluaa.

Vaan eipä siinä kaikki! Tuolla veikeässä Etelä-Koreassa on sikäläisen valtion vetämä Industrial Bank of Korea ilmoittanut kuluneen perjantaina, että se on tuonut markkinoille erityisesti papeille räätälöidyn "Minä olen pastori" -kortin.

Tätä taivaallista pleksiä vinguttamalla saa esimerkiksi alennusta Raamatusta ja voi kerätä bonuspisteitä kirkolle. Maallisemmista hyödyistä mainittakoon alennus bensasta (näin kasvihuoneilmiöfanatismin aikana, eikö moinen ole kerettiläistä?) ja suorastaan hekumallisuudesta: elokuvalipuista. Anekaupasta ei kortin kohdalla puhuta mitään, mutta uskoakseni ainakin luotottaja tulee kymmenyksensä ottamaan.

Lue koko juttu Taloussanomat.fistä.

Omen ist Nomen

2007-06-27T23:11:00.000-07:00

Anna Ruokonen kirjoittaa Talsan kolumnissaan yritysten nimistä. Latinajohdannaiset eivät miellytä häntä.

"Mukalatinan pyhittää kansainvälisyys. Kun viidennes myynnistä tulee kotimaan ulkopuolelta, tulee kiire luopua suomenkielisestä nimestä. Kunhan tekee itsensä tunnetuksi, uusi nimi muuttuu tarkoittamaan yritystä. Eikö?" Ruokonen kirjoittaa.

Niin. Toisaalta, missä näillä yrityksillä on eniten kasvupotentaalia? Missä määrin toiminta, toimiala ja toimintaympäristö ovat muuttuneet niin, ettei entinen nimi palvele nykyistä tilannetta. Latina on kielenä kaunis. Toisaalta saisi tästä kotimaisestakin johdettua paljon. Vaan sanan runko olisi jo ulkomaalaisille vieraampi.

"Jostain syystä imagonrakennukseen on siis hyvä ryhtyä ilman merkitystä tai tarinaa. Vaikea uskoa, että mainonta tulee halvemmaksi."

Eihän asia näin ole, vaikka nimi olisi mikä! Minne se tarina sieltä katoaa? Mitä arvoa vanhalla nimellä on ihmiselle, joka ei tunne yritystä entuudestaan? Lähtötilanne on aivan sama.

Koko juttu täällä.

HKL right now

2007-06-25T23:42:00.000-07:00

On vittumaista astella kohti pysäkkiä ja todeta, että oman bussin perävalot näkyvät. Kenties tämä palvelu, joka näyttää realiaikaisesti HKL:n arvaamattomien bussien yllättävätkin liikkeet auttaa moiseen.

Aivan mieletöntä. Ja tuo toimii siis myös multimediatietokoneessa, joka vielä jokunen vuosi sitten tunnettiin matkapuhelimena, rahvaanomaisemmin kännykkänä. Vaatimukset ovat jotain selaimen ja nettiyhteyden luokkaa. Tietysti näyttö saa olla postimerkkiä isompi.

Samalla kun muista, että HKL pilotoi busseissa olevaa avointa WLANia, niin homma skulaa vieläkin sulavammin.

Lääkemarkkinoinnista

2007-06-24T22:15:00.001-07:00

Viime aikoina olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua reseptilääkkeiden mainonnan vapauttamisesta. Kiistaton realiteetti on, että EU:n alueella ihmisillä on huutava vajaus lääketietoudessa. On toinen asia, kuinka sairaus määritellään ja voiko yhä useampia ihmisen "ominaisuuksia" siirtää sairaus termin alle. Niin tai näin, jos vaivaan on lääke, ihmiset eivät tiedä siitä. Mitä harvinaisempi vaiva on kyseessä, sitä vähäisempää tietämys on. Eivätkä sairaat, syrjäytyneet ja vakavasti vanhat surffaa ja kato-vittu-googlesta kuten koulutetut, nuoret ja muutoin "valveutuneet" A-luokan kansalaiset.

Julkishallinnollisilla toimijoilla ei ole resursseja tiedottaa lääkkeistä. Internet on toki pullollaan informaatiota, mutta vielä enemmän joukossa on jopa vaarallista disinformaatiota. Siinä on äkkinäinen googlaaja ihmeissään, kun paukauttaa intialaisen apteekin sivustolle tilaamaan väärennettyä ja jopa hengenvaarallista valmistetta.

Tullaan siihen, että lääkkeen kehittäminen maksaa keskimäärin 1,5 miljardia euroa. Tämän summan investoineella taholla olisi luonnollisesti intressinä, että parannus- tai vähintään oireita helpottavasta keinosta tietäisi jokainen, jonka elämänlaatua se parantaisi. Luonnollista, sillä totta kai moiselle pätäkälle haluaa myös tuottoa.

Tähän mennessähän homma on toiminut niin, että lääkäreille suunnataan tiedottavaa kampanjointia: "Prozac poistaa vitutuksen", "Viagralla stondaa tykimmin". Bob on kunnostautunut muutamalla erinomaisella esimerkillä erityisesti antibiooteissa. Kuluttajille on sitten yleisluonteisesti informoitu, että tähänkin vaivaan on olemassa lääke. Minusta se on kornia. Koko homma pohjaa siihen olettamukseen, että lääkäri tuntee kaikki lääkkeet ja valitsee niistä sopivimman.

Ideaalimaailmassahan homma olisi niin, mutta valitettavasti todellisuus on tuohon utopiaan verrattuna varsin vajavainen. Nuo spotit myös lähinnä pelottelevat, nostavat vaivan esiin, mutta eivät tarjoa mitään konkreettista ratkaisua. Kolmanneksi homma on nykyisellään vähintäänkin kuluttajien älyn aliarviointia. Byrokratian tärkeyttä halutaan korostaa keinolla millä hyvänsä, vaikka vaihtoehtona olisi suunnata resurssit ensisijaisesti valvontaan ja puuttumiseen vähän joka paikassa häsläämisen sijaan.

Ymmärtäähän sen. Ihminen pelkää sitä, mitä ei ymmärrä ja ymmärtää sitä, mitä ei pelkää. Vähän paremmalla tiedolla moinen muutos ei ehkä pelottaisi. Ainakin omaa sydäntä särkee nähdä ihmisiä, jotka kärsivät vain siksi, etteivät tiedä oireilua helpottavasta vaihtoehdosta. Nähtävästi perisuomalainen perkele-tässähän-ei-lääkäriä-tarvita-asenne on edelleen voimissaan.

Talsan mukaan Kuluttajaliitto vastustaa EU:n esitystä lääkemainonnan ainakin jonkinasteisesta vapauttamisesta. Otsikkona on "Suomi vastustaa". Kerrassaa vinkeää, lääkelaitos on siis sama asia kuin Suomi! Huomatkaa myös argumentointi, jossa yksi mahdollisesti huono esimerkki nostetaan esiin ja unohdetaan kaikki sadat myönteiset tapaukset. Pätevä vasta-argumentti olisi jotain linjalla: "Pitäisikö sadanihmisen kuolla vaivoihinsa, jotta kaksi pelastuisi lääkkeiden ei toivotuilta interaktioilta".

Lisäksi Kuluttajaliitto haluaisi poistaa myös nykyisen "Sairauteen on olemassa parannus" -tiedottamisen linjan. Onko sairaus sairaan vika? Miksei terveyttä saisi ostaa?

Juhannusta sinulle!

2007-06-20T22:31:00.000-07:00

Se on kesä kukkeimmillaan. Juhannus korvilla. Yhdellä jos toisella pullo huulilla. Sen kaulaan kelpaa sitten aattoiltana kapsahtaa, jos ei kenenkään muun.

Juhannusta, mitä parhainta sellaista toivottaaa Mainonta on syvältä II kaikille lukijoilleen! Anna lapselle raitis vappu.

Huom! Kenia & Nokia

2007-06-14T11:58:00.000-07:00

Lukuisten vuosien ja monenkirjavien vaiheiden jälkeen Huom!-nimi palaa Suomen kiinteistövälityskentälle. Markkinointi&Mainonta puhuu suoraan brändistä. Kenties termin brändi käyttäminen tässä vaiheessa on lievästi joko varhaista tai liioiteltua.

Huom!in ilmaantuminen kentälle oikeastaan sinetöi Igglon aseman. Jos homma skulaa, se kopioidaan. Se on myös selkeä signaali kuluttajille: asunnon ostajille ja myyjille. Toimintamalli on tullut jäädäkseen ja siihen voi luottaa. Toisaalta viimeistään nyt varmasti muutkin alan toimijat alkavat olemaan pakotettuja muuttamaan mallejansa.

--

Tänään vähän vanhempi, mutta mielenkiintoinen juttu osui silmiini. Brittiläinen Kikoy-yhtiö on hakenut itselleen yksinoikeutta kikoi-tavaramerkille. Merkki viittaa perinteisiin kenialaisiin kangastuotteisiin. Värikkäitä kikoi-kankaita käytetään mm vaatteissa ja kodintekstiileissä.

Kenialaiset ei oikein diggaa hommasta. Jos hakemus hyväksytään, kenialaisten pitää jatkossa anoa yritykseltä lupa valmistaa ja myydä tuotteita. Euroopan unioni on ulkomailla suurin kikoi-tuotteiden ostaja, ja brittiyhtiö voi rekisteröidä tuotemerkin koko yhteisön alueella.

--

Toisenlaisena tavaramerkkiuutisena nostettakoon esille se, että Nokia ei saanut rekisteröityä tunnusääntänsä. Jos kyseessä on tämä klassinen Nokia-tune, niin en usko, että suurta hätää on. Tosin on siitäkin äänestä oma hupinsa. Erityisesti väsyneiden ihmisten ärsyttämisessä se on lyömätön ;) Vähän sama kuin tarkastelisi Applen tuotteita neutraalisti. Saa varmasti turpaansa ja voi vetää marttyyriroolia.

--

Japaninelävät saavat ihmeteltäväkseen ja maisteltavakseen kurkunmakuisen limonaadin. Hullua, eikö? Tämänkin makunautinnon tarjoaa Pepsi.

--

Lontoon Olympialaisten logosta on jauhettu pitkin viikkoa. 400.000 puntaa moisesta. Käsittämätöntä. Olisiko ehkä kannattanut testata se ja muita vaihtoehtoja vaikkapa tuhannella ihmisellä. Luulisi ettei tuon mittakaavan hommia ryssitä tuohon tyyliin. Jos nuoria kosiskellaan, niin nuoret samaan testipenkkiin logon kanssa.

Toisaalta äärettömästi kauniimpaa elävää viivaa löytyy ajoittan koristamassa lukuisia harmaita betoniseiniä pitkin Suomenkin kaupunkeja. Lontoosta luulisi löytyvän osaavia wraittereita vaikka kuinka paljon.

Ehkä se on niin, että koska se on kallis, on sen pakko olla hyvä. Hauskaa nähdä, kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää tehneensä virhe. Vaikka se olisi ainoa keino pelastaa oma asema, kasvot ja tilanne. Enkä viittaa edes tähän, vaan ihan yleisesti julkisuudessa keikkuviin naamoihin, varsinkin poliittisiin päättäjiin.

Ei siinä muuta kuin nepanepa.

Virosta jyrähtää

2007-06-10T12:32:00.000-07:00

Työkseen tuon pienemmän rapakon takana runsaasti asiova tuttavani vinkkasi, että Tallinnan toimistoissa käy melkone pöhinä. Eestiläised reklaamibyroot aigovad tehä invaasio Suome tanner. Sorry, pseudoeesti on vaan niin lystiä. Ja tarttuvaa. Kiitokset vaan Tallinkin (loistavan) kamppiksen luoneille janttereille.

Tallinnan mainostoimistot ovat siis päättäneet tulla Suomen markkinoille. Brilliantin johdolla. Se on kertoman mukaan pian tarjoamassa itseänsä häiriöksi markkinoillemme. Aikovat tehdä sen rytinällä. Kilpailuetuna on tarjota parempaa jälkeä halvemmalla. Tuo on yksi niistä lauseista, jotka lähes aina kumoavat itsensä, mutta jos eivät sitä tee, on tulos sitten huima.

Eestiläiset painotalot tarjovat erinomaista laatua huomattavasti kotimaista halvemmalla. Varsinkin laajemmissa duuneissa. Myös palvelukulttuuri on maassa voimissaan. Jos Suomeen mielivät toimijat valjastavat nämä edut omiksi vahvuuksikseen ja paketoivat kokonaisuudesta pidemmän arvoketjun kokonaisuun, on Suomessa heikompien toimistojen jo tutistava.

Ongelmia siis luvassa niille tuotantopainotteisille toimistoille, jotka tekevät paljon suoraa ja kilpailevat jo nyt hinnalla. Toisaalta laatua halvemmalla -ajattelu saa asettamaan ahtaalle Turkulaiset toimistot, jotka ovat pyrkineet luomaan sillanpäitä Helsinkiin.

Jotenkin tuntuu, että vahvoilla ovat huippuluovat toimistot, toisaalta suuret ja riittävät volyymit omaavat talot ja lisäksi ne, joilla on oikeasti kompetenssia olla strateginen kumppani.

B2C-puolella ei tallinnalaisilla ole juuri markkinoita vallattavaksi. Suomen markkinat ovat niin ketjuuntuneet, kansainvälisten jättien hallussa ja kilpaillut, ettei sieltä ainakaan herkkupaloja helpolla irtoa. Adabtointi ehkä elättää, mutta ei lihota.

Saas ny nährä tulooko sieltä mitään, sano entinen isäntä, kun raiteella junaa varto.

Ei niin hekumallista

2007-06-06T23:49:00.000-07:00

Lienee julkista tietoa, kun on jo tuolla blogissa julkaistu. Siihenhän sitä viime viikolla viittasin; HEKU pistetään lihoiksi. Lyhyesti: Digistudio on myyty multiprintille. Aineistohallinnan yksikkö yhdistetään toisen Talentum Premedia -konsernin osan, Faktorin vastaavan yksikön kanssa DH Tools-nimiseksi yritykseksi.

Puhuva paperi

2007-06-06T23:25:00.000-07:00

Huikeaa. Tähän on tultu. Kaikkea ne ruotsalaiset keksivät. Tosin IKEAn 160 miljoonan painoksella ilmestyvän katalogin workflow-kuvausten jälkeen tuntuu ihan luonnolliselta, että nimenomaan rakkaat naapurimme kehittävät moisen.

iPhone

2007-06-05T11:53:00.001-07:00

Se tulee myyntiin 29.6. 2007. Tänä vuonna, tässä kuussa! Se tulee näyttämään Nokian puhelinten ohjelmointipuutteet. Näin on kirjoitettu. Ja tottahan se on. Itse juhlistin iPhonen markkinoille saapumista hankkimalla Motorolan. Se sattui olemaan kaunein liikkeessä olleista puhelimista. Lisäksi sillä voi puhua, lähettää SMS- ja MMS-viestejä, räpsiä hätäisiä kuvia.

Mainonta ja kesä

2007-06-05T11:10:00.000-07:00

Hasan & Partnerskin liittyi MTL:n vahvuuteen. Nyt MTL:llä on sellainen jäsenistö, että sen voi ottaa vakavasti toimialajärjestönä. Vielä kun saadaan alalle jonkinlainen työehtosopimus, niin homma rokkaa. Siinä vaiheessa MTL voi sanoa oikeasti olevansa toimialajärjestö.

Työehtosopimista tarvitaan. Ruuhkia tulee ja ylitöitä kertyy, se on realiteetti. Toisissa yrityksissä homma toimii kuten pitää. Sitten on niitä mustia lampaita. On surullista nähdä, miten ihmisiä poltetaan loppuun. Se ei kuulu työelämään.

Palkkojen osalta työpaikka- ja henkilökohtainen sopiminen on eittämättä ainoa toimiva vaihtoehto. Mutta olisivat ne minimitkin ihan reiluja. Estäisivät vedätykset. J-P. Rautamaa, näytä että sulla on munaa. Koska sulla on, me tiedetään se.

Mutta. Työntekijöiden järjestäytymisaste on niikseen heikko, että tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota.

On ollut vähän hiljaista tämän blogaamisen kanssa. Mutta Flickriin ja proosablogiini on tullut mukavasti tavaraa. Ja sopiva kiire, se on helvetin hyvä. Deadlinet rullaa, strateginen ajattelu määrää ja luovuus rullaa. Ulkona paistaa aurinko. Olarin kallioilla kelpaa istuskella muistikirjan kanssa ja kirjoittaa proosaa kuin Tsehov!

Itäisen Suomen kattavan lakkiaiskierroksen aikana lisäksi havaittu, että ukko oli talven aikana varautunut huonoihin aikoihin keräämällä vararavintoa siten, etteivät puvun housut istuneet aivan odotetulla tavalla. Siksipä päätin kokeilla ihan piruuttaan karppaamista. Varsinkin kun kuulin ketoositilan tuovan hyvän olon. Ja totta se on. Perhana, niin absurdilta kuin lihan ja rasvan syöminen tuntuu.

Jos muuten olette huomenna AGI-lehden Kuvia julkaisuihin -seminaarissa, niin tulkaa moikkaamaan.

Mut kesä se on! Ulkona näkyy huomattava määrä kauniita vartaloita ja virvoittavain juomain sekä jäätelöiden markkinointiviestintää. Jaffan pilarit hymähdyttävät. Terveisiä Liikasen Tonille. Lapsille spraittia!

Maailma muuttuu

2007-05-31T13:28:00.000-07:00

Eskoseni. Reproilla ei ole mennyt hyvin. Jännittävää, että alan järjestelyt säväyttävät kuitenkin näin paljon. Olihan se odotettavissa. Yllättävän pitkään siihen meni. Saa nähdä järjestelyn vaikutukset suurempiin kuvioihin. Mikä on Talentumin kohtalo?

Musasta vodkaan

2007-05-29T01:27:00.000-07:00

On hienoa, että enää ei tarvitse ostaa koko levyä yhden hitin takia. Se tekee nannaa taiteellisille arvoille. Tietty se syö liiketoimintaa, mutta se pakottaa viihdeyhtiöt panostamaan laatuun.

Talsa.fi otti ja uutisoi tänään, jotta äänilevyjen myynti daivaa. Jokaista levykaupasta katoavaa euroa kohden nettimyynti lisääntyy vain eurolla. Musiikkiteollisuus uskoo, että tilanne on tilapäinen. Digitaalimyynti tulee aikanaan korvaamaan levykaupan menetykset – tai sitten ei. Alaspää kertoo, että ala miettii kuumeisesti keinoja laittoman nettijakelun kurittamiseksi. Uusi mörkö on digitaalinen radiotoiminta.

Mitä ihmettä? Olisiko digitaalinen radiotoiminta se mahdollisuus, eikä uhka?Ansaintalogiikka kannattaisi viimeistään nyt miettiä uusiksi. Hieno, että jotkut ovat senkin hiffanneet:

– B to B -myynti, sponsorointi, co-brändäys. Me uskomme että niissä on sitä nostetta, mitä me lyhyellä tähtäimellä voimme tehdä, kun kuluttajat vasta opettelevat digitaalisen musiikin ostamiskulttuuria. Ehkä saamme yritykset ohjaamaan sponsorointirahoja muuallekin kuin perinteisiin kohteisiin. Pitäisi päästä siihen kenttään aktiivisemmin mukaan, visioi levy-yhtiö Sony BMG:n markkinointijohtaja Mark Fry.

---

Itella alkaa roudaamaan mööbeleitä.

---

Absolut muuttaa mainonnan linjaansa. Mitä ihmettä? Eikö maailmassa ole enää mitään pysyvää. "Yhdessä mainoksista mielenosoittajat käyttävät tyynyjä taistellessaan poliiseja vastaan.". Hymyilyttää. Täytyy katsoa taas se spotti, jossa nainen muuttuu rupikonnaksi.

Helmi ja Henri

2007-05-27T05:55:00.000-07:00

Tämä on helmi.

Kuten myös Julma-Henrin kamppiksen kruunannut AQF-spreijaus steissillä. Musiikki, artisti, yhteisöllinen viestintä, tarrat, keikat, vaatteet kaikki ovat osa samaa kokonaisuutta, joka on sekä tuote, että paljon enemmän.

Oikeita kokemuksia, samaistumista, täydellistä skaalautuvuutta, itsestään eläviä asioita ja mainostoimistoja suurempaa luovuutta.

Ja vielä kun se tärkein, itse äänite on erinomainen konseptialbumi, hyvin tuotettu ja draamankaarensa kantaa, niin käykää nyt ihmeessä ostamassa itsellenne oma kappale. Ostakaa se vaikkapa Funkiestista tai Lifesaverista, niin tuette vielä oikeita liikkeitä. Suosittelen erityisesti kaikille kirjoittajille. Rikasta, tunteita herättävää kieltä ja erinomaista rytmitystä luvassa.

Lippis on hieno. Minäkin näytän semi-ihmiseltä se päässä.

Uutissilppua

2007-05-24T23:19:00.000-07:00

Suomi on sallimassa viimein tv:n tuotesijoittelun, siis ihan virallisesti. Taloussanomat.fi uutisoi tänään, että radio- ja tv-lakiin on tulossa muutos, joka sallii tuotesijoittelun. Se on hyvä se, sillä välillä homma on ollut jopa absurdia. Päätöksen myötä näyttää varmalta, että lähivuosina tv-mainnonnan painopiste siirtyy yhä enemmän tuotesijoittelun suuntaan.

Hymyvärettä suupieliini onnistui kohottamaan myös sumuisten saarten mäkkäri! Hamppariketjua ottaa päähän, kun Oxfordin suuressa sanakirjassa MacJob on esillä paskaduunin synonyyminä. Oma moka. Ei kannattaisi nillittää, jos on jo housussa. Ei tempaus sielläkään edistä matalapalkka-alojen arvostusta. Huomiotahan sillä saa, mutta.. mutta. joo.

Mielenkiintoista oli myös lukea lääkelafkojen kaavailemasta tv-kanavasta. Medikalisaation toinen aalto pyyhkäisee pian yli Euroopan.

On hienoa, että on perjantai. Pöyhäistäänpäs siis vielä hieman populaarikulttuuriakin. Jumal-Henri & Syrjäytyneet julkaisivat keskiviikkona nerokkaasti kampanjoidun Al-Qaida Finland -levynsä, jonka musiikillinen anti on vähintäänkin täydellisyyttä hipovaa.

Levyn promoaminen alkoi mm. Basson foorumilla jo hyvän matkaa vuosi sitten. Toinen keskeinen hypetysväline oli oma myspace-saitti, jonne tarjoiltiin maistiaisia biiseistä. Lisäksi livepreesens edisti mainiosti Julma-Henrin hienoa mainetta.

Biisejä tiputeltiin maltilla ja jokaisen kehumiselle annettiin aikansa. Infoa tiputeltiin niukalti. Kuukausi sitten rekryttiin street teamit keskeisiin kaupunkeihin. Jostain myös ilmestyivät Al-Qaida Finland -tarrat. Julkkaripäivänä myspacen ylläpito vielä sensuroi Henrin saitin ja listoilla näkyvä levymyynti oli tosiasia.

Kampanjointiin meni paljon aikaa ja vaivaa. Euroja ei hirvittävästi. Sillä pätäkkäkasalla tuskin saisi edes mainostoimiston kautta kulkenutta kapalevyä.

Päivän poiminnat

2007-05-15T11:56:00.000-07:00

Sekä Talsa että Mömmö uutisoivat tänään siitä, kuinka yksi suomalaisen markkinoinnin suurista mielipidevaikuttajista, Ami Hasan, on valittu keskon tuoreeseen brändiohjausryhmään. Keskon viestintäjohtaja Paavo Moilanen tuumaa: – Ohjausryhmä on brändistrategian luomisessa eräänlainen hallitus, joka sparraa linjauksia.

Minä pohdin asiaa kuluttajan näkökulmasta. Plussakorttiuudistuskin kun oli pienimuotoinen pettymys. Varmaa on, että töitä brändistrategia tulee tarjoamaan. Mielenkiintoista nähdä erityisesti Hasanin ja Valion edustajan mietteitä.

--

- Web 2.0:n tapaan meistä mainosalan ihmisistäkin voi tulla rikkaita, kuuluisia, helposti lähestyttäviä - ja kenties jopa sosiaalisesti hyväksyttäviä. Näin tuumasi reaktio jo jokin tovi sitten. Mutta nostetaan nyt, kun on edelleen kelvollista asiaa.

--

Nettikeskusteluissa on hämmästelty, kuinka Soneran logo näkyi Euroviisujen aikana ruudussa. Jännittävää, muttei yllättävää, kuinka punainen vaate moinen on. Provokaatio on taitolaji, sanoi eräs herra ja minä nyökyttelin. Se on myös kivaa. Ja johtaa hankaluuksiin. Ainakaan jos ei osaa lopettaa ajoissa.

--

Joostista on jauhettu kahvikeskusteluissa. Erityisen mielenkiintoista on ollut kuulla niiden, jotka eivät ole tähän mennessä vielä koko hypeen törmänneet, mielipiteitä ja ajatuksia. He ovat pääsääntöisesti innoissaan ja povaavat siitä todella, todella isoa juttua. Yksi kyseli, miten lafkaan voi sijoittaa rahaa. Tietääks joku?

--

Marko Parkkisen mielestä ihminen on uskottavampi kuin brändi. Itse olen sitä mieltä, että se riippuu vähän ihmisestä. Tai brändistä. Marko kirjoitti lyhyesti. Se on hyvä. Jaarittelu, jota itse täällä harrastan on tylsää.

--

Ja ihan kaikkea muuta kuin mainontaa. Tänään(kin) pohdiskelin maailman menoa ja jokunen päivä sitten vastaan tullutta uutista, jossa kerrottiin mehiläisten katoavan maailmasta. Kannat pienenevät, eikä kukaan tiedä miksi. Jostain syystä juuri se sai aikaan puistatuksia. Jostain syystä mehiläisten dramaattinen väheneminen on erityisen pelottavaa. Mitä mä sitten pistiäisallergikkona pelkään.

Inside-terveiset mehiläisalgeriaan, HWETI.

Verkkopalveluista

2007-05-14T08:18:00.000-07:00

Joost leviää nyt kulovalkean tavoin. Kaikille heti avoin palvelu ei salettiin olisi saanut yhtä kovaa pihinää aikaiseksi. Nyt jopa minä voin kutsua ihmisiä mukaan. Hassua, miten nerokkaita nuo mainosmiehet ovatkaan. On kiva tunne olla aivoton osa koneistoa ja levitää viraalia. (Meiliä voi lähettää tosta vasemmasta reunasta.)

Ihan kiva se on. Toinen äärimmäisen päräyttävä uutuus on fring. Miksi soittaa enää tavallisia puheluita. Mitä nämä molemmat jutut tekevät perinteiselle busineksella ja ansaintalogiikoilla? Ainakin pakottavat uudistumaan.

Sitä mä mietin, että tännekin googlauksen jälkeen viljalti väkeä tuovan Pomo-palvelun mainoksessa on harmaa, ruma äijä sikari suusta roikkuen, niin mitä se kertoo tuotteesta. Miten se toimii kuluttajakamppiksessa? Mikä on palvelumielikuva, kuinka se korreloi kaikkeen mahdolliseen.. Maailmassa on ihan hillitön määrä kysymyksiä! Hyvä.

Ai niin. Sitten pohdiskelin täällä ainakin välillä vilahtanutta SAP:in banneria, joka vei tänne. Miksi tossa kysytään heti tollanen horrorlomake? Mahtaa kadota melkoinen määrä kävijöitä. Ainakin itse odottaisin vähän enemmän faktaa siitä, mitä tuleman pitää, jos moisen määrän infoa näpyttelen, kuin mitä nyt annetaan. Ovatko kontaktit parempia? Kaikista kaupat ja silleen. Vai olisiko sittenkin ensin asia ja "kertokaa mitä SAP Business One voi tehdä minun yritykselleni" lomake tehokkaampi?

Syönkö viiliä vai jogurttia? Ingmania vai Valiota? Tsygäänkö Kiloon vai Kivenlahteen? Entä aamulla, sählyyn vai suunnittelupalaveriin? Mikä on haaste? Mitä me tiedämme kohderyhmästä?

"Et tee kysymykselläsi itsestäsi yhtään hölmöä, rohkean vaan."

Kiitos.

Viherjuuri + 2.0

2007-05-12T02:00:00.000-07:00

Tohon "Lue näitäkin" osioon lisäsin mielenkiintoisen suomalaisen yritysblogin. Edustaahan se oltaan jatkumoa, jota ajassa palatessa vastaan tulevat vihreät juuret. Tässä kohtaa kirjoittaja kumartaa nöyrästi. Mutta. Vieläkin mielenkiintoisemmaksi blogista tekee se, että siinä ei puhu väkinäisesti yritys, vaan ihmiset, jotka siihen liittyvät. Se henki. Entiset ja nykyiset. Ehkä tulevat. Osoittaa ymmärtämystä.

Savon Sanomissa Marko Ahonen kirjoittaa, että "Varmistin pois, kun Web 2.0:sta puhutaan". Mitään virallista määritelmää ei aiheelle ole ja tärkeintä on kuulemma uusi, viehättävä ja hienonkuuloinen termi. Osuvaa. Lopussa ehdotetaan, että eiköhän Web 2.0 ole kuollut ja kuopattavissa. No jaa. Aina tarvitaan termejä, jotta aiheesta voidaan puhua.